lauantai 19. elokuuta 2017

Kannellinen mustikkapiirakka


Mustikkapiirakka, yksi kesän kohokohtia minulle. Monesti suomalaiset mustikkapiirakat ovat kermaviilitäytteisiä tai ehkä hiukan kakkumaisia. Ihania kyllä. Itse olen aina kuitenkin tykännyt eniten sellaisista hiukan amerikkalaistyyppisistä piirakoista, joissa on napakka pohja, mehevä täyte ja rapea kuori. Ehkä noudatan linjaa "kakut kakkuina, piirakat piirakkoina"? Tässä siis hittiresepti juuri tuonlaiseen mustikkapiirakkaan. Kokeiltiin reseptiä ensin pienen kummityttöni kanssa ja sitten jatkoin kehittelyä kotona.

Pohja

5 dl vehnäjauhoja
200 g kylmää margariinia tai voita
3 rkl kylmää vettä 
1,5 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
hyppysellinen suolaa

Sekoita jauhot, sokeri, kardemumma ja suola. Lisää ne kulhoon kylmän voin kanssa. 


Nypi rasva ja jauhot nopeasti sekaisin, sellaiseksi märän hiekan kaltaiseksi muruksi.


Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna jähmettyä jääkaapissa n. 1 h. Valmista sillä aikaa täyte.

Täyte

6 dl mustikoita
1,5 dl sokeria
4 rkl Maizenaa
½ tl kanelia
hyppyselinen suolaa



Sekoita täytteen ainekset keskenään.


Jaa viilentynyt taikina kahtia. Kaulitse toisesta puolikkaasta piirakan pohja ja aseta se sopivan kokoiseen vuokaan.

Lisää täyte raa'an pohjan päälle. Kaulitse toinen taikinan puolikas päälle kanneksi. Tee kanteen jonkun verran viiltoja. Ja halutessasi vaikka jotain koristeita.


Paista 200 C asteessa n. 50 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa. 


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Spiraaliksi leikattu kesäkurpitsapaistos


Heh, meni hetki, ennen kuin keksin nimen tälle ruoalle. Onko se kesäkurpitsapasta? No ei, koska ei siinä ole pastaa. Kesäkurpitsaspiraali? Kyllä, mutta onko se riittävän ymmärrettävä. Paistos? No, ehkä sitten. :)

Kyseessä on siis spiraaliksi leikattua kesäkurpitsaa, joka toimittaa pastan virkaa annoksen koostumuksessa. Olen jo pitkään katsellut kaupoista erilaisia spiraalileikkureita, mutta aina on jäänyt ostamatta. Milloin ne ovat olleet isoja, milloin niin hankalakäyttöisiä, että en ihan ole ymmärtänyt, miten käyttäisin niitä. Joskus jopa aika kalliita. Mutta nytpä tärppäsi! Tällainen yksikertainen käsikäyttöinen pieni leikkuri löytyi tavaratalosta, eikä ollut ollenkaan kallis. Ja näin syntyi spiraalikesäkurpitsapaistospastahässäkkä. Ohje kahdelle.

2 pientä tai yksi isompi kesäkurpitsa
1-2 punasipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
150 g vuohenjuustoa
1 dl ranskankermaa
suolaa, mustapippuria
reilusti tuoretta lehtipersiljaa

Pese kesäkurpitsa ja spiraloi se leikkurillasi. Tai leikkaa veitsellä ohuiksi nauhoiksi. Juustohöylälläkin onnistuu hyvin. Tämä minun uusi leikkurini toimii yksinkertaisesti niin, että leikattavan vihaneksen pää tökätään leikkuriin ja sitten aletaan pyörittämään. Joko leikkuria tai vihannesta, kumpi nyt tuntuu helpommalta. Vihanneksen keskikohta jää kiinni leikkuriin ja ympäröivä osa spiraloituu. Kuten tästä kuvan kesäkurpitsasta hyvin huomaa.


Kuori ja pilko sipulit. Kuullota niitä hetki oliiviöljyssä pannulla. Lisää kesäkurpitsanauhat. Kieputtele ja anna kypsyä. Ohuet nauhat kypsyvät nopeasti ja voivat jäädä myös hieman al denteksi.


Heitä joukkoon vuohenjuusto ja ranskankerma, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna lämmetä. Annostele lautasille ja ripottele päälle kosolti tuoretta lehtipersiljaa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Naisen pitsireunuksinen jakku


Talven vihreän merinovillapuseron jälkeen otin tuossa kevään korvalla puikoille vaalean pitsineuletakin äidilleni. Hän oli jo viime kesänä toivonut, että jos neuloisin jonkun ihanan neuletakin täksi kesäksi. Helppo juttu, kun toivomuksen esittää noin vuotta aikaisemmin. Tein viime kesänä itselleni mustan pitsineuletakin ja hän piti siitä kovasti, mutta ihan samanlaista en tietenkään lähtenyt tekemään. 

Lähetin hänelle kuvia lukuisista malleista, joita neulelehdistäni löysin ja hän valitsi tämän, Moda-lehden 4/2007 mallin 1. Onneksi olen säästänyt vanhoja lehtiä! Mallissa häntä viehätti erityisesti korkea niska, kauniisti kaareutuva helma ja pitsikoristeet.



Tein neuleen ohuesta  Schachenmayr Merino Extrafine 120 (100 % merinovilla, tiheys 22 s ja 30 krs = 10 cm, puikot 3-4) -langasta. Suomen kesässä ohut merinovilla on ihan kelpo materiaali. Se on myöskin painoltaan kevyempi kuin puuvillaiset neuleet. Väri oli äidin toiveiden mukaan valkoinen, hiukan luonnonvalkoinen. 

Jakun etu- ja takakappaleet ovat sileää oikeaa. Hihat sen sijaan ovat kokonaisuudessaan yksinkertaista pitsineuletta, jossa oikean puolen kerrokset neulotaan sileää nurjaa ja nurjan puolen kerroksilla pitsiä, toistaen reunasilmukoiden sisällä *lk, 3 o yht* -kuviota.


Hihat aloitettiin kuitenkin kauniilla, viuhkamaisilla kuvioilla. Näiden tekeminen oli sen verran tarkkaa, että piti laittaa Netflix pauselle siksi aikaa. Kun pääsi hihan pitsiin, pystyi taas jatkamaan ohjelmien katselua. 


Samanlaiset reunukset tehdään etu- ja takakappaleiden reunoihin. Näissä kohtaa ne neulotaan erikseen ja ommellaan kiinni. 


Kokonaisuus on raikas ja naisellinen, sopii hyvin kaikkien värien kanssa sekä niin housujen kuin hameidenkin pariksi. Hope you like it, Mom! <3



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Paahdetut broccolinit ja nopea yrttipasta


Rakastan parsakaalia, joten ei ihme, että innostuin löytäessäni lähikaupasta vihdoin myös broccolinia. Tuo parsakaalin hennompi serkku, varsiparsakaali, on maultaan samankaltainen mutta herkempi. Kypsyy nopeasti ja voi valmistaa hyvin samaan tapaan. Tämän herkullisen pastan kyhäät pastan kiehumisajassa, eli se sopii hyvin kiireisen arki-illan ruoaksi. Ohje kahdelle.

nippu broccolinia
2 dl tuoreita yrttejä (basilika, salvia, persilja)
4 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl kuorimattomia manteleita
tagliatellea tai muuta pastaa oman maun mukaan

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Soseuta yrtit ja oliiviöljy sauvasekoittimella. Mausta yrttiöljy suolalla ja mustapippurilla. 

Huuhtaise broccolinit ja paahda ne kypsiksi parilapannulla tai grillissä. Mausta suolalla. Pilko manteleita hiukan ja paahda ne nopeasti pannulla broccolinien jälkeen.

Valuta pasta ja sekoita yrttiöljy siihen. Asettele tarjolle ja nauti.

Broccolinien kanssa toimisi taatusti hyvin myös ikisuosikki hernepesto. Ohje tuolla härkäpaistin kyljessä. 


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Finnjävel


Saimme viime viikonloppuna kokea kevään, tai todennäköisesti koko vuoden, huikeimman ravintolakokemuksen, kun kävimme testaamassa Finnjävel-ravintolan Helsingin Etelärannassa. Paljon hehkutettu gourmet-ravintola tarjoilee suomalaista ruokaa uudella twistillä. Ja on taatusti jokaisen siitä lausutun ylisanan arvoinen.

Tarjolla oli seitsemän ja kymmenen ruokalajin menua, me otimme seitsemät. Pöytään kannettiin niiden lisäksi laskujemme mukaan n. 5 erilaista keittiön tervehdystä ja juustojakin tuli otettua, joten laaja ruokaelämys saatiin. 


Alkuun tuli karjalanpiirakkaa hieman eri tavalla kuin mitä olemme yleensä syöneet. Pieniä riisipuurokuutioita, jotka oli rukiilla leivitetty. 


Niiden kanssa sipaistiin hiukan erilaista munavoita. Hämmentävä muoto ja koostumus, mutta maku ehtaa karjalanpiirakkaa!


Totutuilla mauilla ja muodoilla leikiteltiin enemmänkin. Hämmennystä ja ihastusta herättivät nämä kalatikkarit. Ulkonäkö on täyttä karkkia, mutta maku kalaisaakin kalaisampi. Päällä mätiä, sekin hiukan eri tavoin valmistettuna kuin yleensä. 


Pienet juuriselleritervehdykset kivipedillä tarjoiltuina olivat kauniita kuin kukkaset, ja maukkaita.


Hienoon illalliseen kuuluivat tietenkin myös makuihin hyvin sopivat ja niitä tasapainottavat ja terävöittävät viinit. 



Talon lasit ja aterimet olivat muutenkin upeaa tekoa, varta vasten tätä ravintolaa tehtyjä.


Lammaskaali oli saanut häkellyttävän uuden muodon ja raikkaan makuyhdistelmän. Lammas tässä tartarina.


Ohrapuuro oli yhdistetty pinaatin kanssa ja tarjoiltiin ternimaitohyydykkeen kanssa.


Yksi illan parhaista annoksista oli sisältä pehmeä ja pinnalta rapea verilettunen, puolukkamarmeladin kera.



Hämmentävin nimi, mutta kaunein ulkomuoto oli mähnä ja silakka. Eli siis mätiä tässä silakan päällä, sisällä jogurttisydän.


Perinteinen ruisleipä, leivottu satavuotiaaseen juureen. Sen kanssa vaahdotettua voita. 


Kaunista aterinmuotoilua veitsissäkin, puukkotyyliin.


Välillä ravintolasaliin leijaili kevyt savun tuulahdus, kun keittiössä savustettiin itse siikaa. Munakastikkeen ja purjon rinnalle. 


Jälkkäriosaston avasi keittiön yllätystervehdys, joka vei lakritsanrakastajan sydämen mennessään. Koostumukseltaan rakeeksi jauhetun marjajäädykkeen alta paljastui pehmeä lakusydän.  


Varsinainen jälkiruoka näyttää epäilyttävästi creme bruleelta, mutta olikin maultaan täysin pullaa. Vanukkaan muodossa ja mansikkasorbetin kaverina. 


Palan painikkeeksi keiteltiin pannukahvit pöydän "nuotiolla".


Ja naposteltiin vielä todella ihanan voimakkaan makuisia ja täydellisen koostumuksen lakritsavaahtokarkkeja...


... ja suklaatryffeleitä.


Menkää, kokekaa, ihailkaa ja maistakaa itse. Lämmin suositus ja kiitos. 



maanantai 15. toukokuuta 2017

Sitruunainen mustamakkarapyttipannu


Viime viikonlopun seikkailujen seurauksena jääkaappiini päätyi elämäni ensimmäisen kerran mustaamakkaraa. En ollut (muistaakseni) maistanutkaan sitä aikaisemmin, joten oli hiukan yllättävää, miten miedolta se lopulta maistui. Makkarapaketti oli iso, joten siitä riittää useammallekin aterialle. Nopeana arki-illan ratkaisuna syntyi espanjalaisviritteinen sitruunaisen raikas pyttipannu, jonka oheen maustoin vielä nopeasti sitruunamajoneesin. Ohje kahdelle.

n. 200 g mustaamakkaraa
pieni kesäkurpitsa
1 salottisipuli
3 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria
½ sitruunan kuori ja hiukan mehua
4 rkl majoneesia

Kuori ja pilko sipulit. Pilko kesäkurpitsa pieneksi. Kuulota vihanneksia oliiviöljyssä. Pilko mustamakkara pieneksi ja lisää joukkoon. Kun vihannekset ovat pehmenneet, voit lisätä hiukan lämpöä ja ottaa niihin paistopintaa. Mausta suolalla ja pippurilla. 


Raasta sitruunan kuori ja sekoita se majoneesiin. 


Tirauta pyttipannun päälle roiskaus sitruunan mehua raikastaaksesi makua. Ripottele silputtu persilja päälle ja tarjoile sitruunamajoneesin kanssa. Nopeaa ja taatusti maukasta!



torstai 4. toukokuuta 2017

Sellerikeitto


Arvaan, että tämä resepti saattaa nyt hiukan jakaa lukijoita. Osa ei ehkä edes avaa koko linkkiä, koska jo pelkkä ajatus selleristä puistattaa. Enkä lähde siitä väittelemään, he ovat parhaita asiantuntijoita siitä, mikä heidän suussaan hyvältä, tai edes siedettävältä, maistuu. Ymmärrän hyvin, koska itselleni vastaava vedenjakaja on tuore korianteri. Ei minun makuhermoihini vaikuta se, kuinka monta kertaa joku oli sitä maistanut ennen kuin oppi siitä pitämään. Yhtä lailla selleri saattaa olla no-no joillekin. Minusta se taas on aina ollut ihan hyvää, jopa hauskan kirpsakkaa. 

Selleri on keskeinen tekijä myös tämän menneen talven suosikkipadassani, kikhernekeitossa. Sitä olin tehnyt tässä taannoin ja selleriä oli jäänyt siitä yli. Sen perusteella lähdin etsiskelemään netistä kivaa selleriruoan ohjetta, sopiva pohja löytyi tällä kertaa Ilta-Sanomilta. Ohje on kahdelle.

1 rkl öljyä
250 g varsiselleriä
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1 laakerinlehti
3 pientä timjaminoksaa
mustapippuria
suolaa
50 g pinaattia
hiukan sitruunamehua ja intiaanisokeria
2 rkl mantelirouhetta

Kuori ja pilko sipulit. Leikkaa selleri pieniksi siivuiksi. Kuullota kattilassa, öljytilkassa. 


Lisää kasvisliemi, kookosmaito, laakerinlehti, timjami. Kiehauta ja hauduttele n. 15 min. Lisää pinaatti ja keitä vielä hetki.


Ota laakerinlehti pois. Soseuta keitto. Mausta se suolalla ja pippurilla, tasapainota makuja sitruunamehulla ja intiaanisokerilla  (tai muulla makealla). Paahda pinnalle mantelirouhetta.


Keiton ainekset olivat siis aika yksinkertaiset, mutta maku todella syvä ja vahva. Sanovat muuten myös, että selleri on diureetti, joten vaikutuksia odotellessa. ;-)