perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkät kukalliset sukat


Talvella huomasin nolon tilanteen. Kaikissa, siis ihan oikeasti kaikissa, lempivillasukissani oli päkiän kohdalla reikä. Osa niistä oli vaivihkaa kasvanut jo aika suuriksi. Suutarin lapset ja kengät tuli mieleen kyllä. Venytin uusien sukkien neulomista kuitenkin keväämmälle, koska yksi toinen neuleprojekti vei aikaa (se pitääkin muistaa esitellä täällä ihan ensitilassa!).


Vihdoin pääsin sukkien tekemisen makuun. Sopiva malli löytyi Novitan 2018 kevät -lehdestä. Tilaan sitä nykyään, niin se sattui ensimmäisenä käteen. Nostalgiaraidoiksi nimetyt sukat tehdään alkuperäisen ohjeen mukaan 7 veljestä Aurorasta ja Pohjolasta. Niiden värimaailma ei täysin puhutellut minua, joten otin viherkuvioisen Auroran ja ihan yksivärisen kermanvalkoisen 7 veljeksen.


Sukat ovat polvipituiset, mikä on hauskaa vaihtelua. Yleensä omat sukkani eivät ole niin pitkiä, joten vaihtelu virkistää. Seurasin aika lailla tarkasti ohjetta varren ja kantapään osalta. Jalkapöydän Aurora-raidasta tein ohjetta pidemmään, vaihdoin vielä hetkeksi valkoiseen ja tein Auroralla vielä kärjet kärkikavennuksista alkaen.


Viherkuvioista Auroraa kuitenkin jäi ja pohdiskelin, että tulenkohan käyttämään sitä mihinkään muuhun projektiin. Väri on minulle vähän harvinainen (vaikkakin sopii hyvin!) ja jäljelle jäänyt jämä aika pieni. Niinpä sain idean koristella sukkia vähän lisää! Ja kun idealle antaa pikkusormen, niin sehän vei sitten koko käden. Tai tässä tapauksessa sukan varren, ja vähän enemmänkin.


Tein kolmenlaista koristetta. Ketjusilmukkanauhoista ompelin sukkien valkoisille raidoille spiraaleja ja kaarevia lenkkejä. Kumpaankin sukkaan virkkasin yhden ison kukkasen, joka on koristelun ykköskohta. Lisäksi virkkasin paljon pieniä kukkia, joita ompelin aika rohkealla kädellä sinne tänne. Koristelussa otti vallan ajatus "more is more", eli mitä sitä kainostelemaan. Kukkaa kehiin vaan. 



Koristeet painottuvat sukkavarsien etu- ja ulkoreunoihin, muutama eksyi ihan jalkapöydälle saaakka. Aika söpö kokonaisuus, vai mitä sanotte?

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pähkinäinen uunipuuro


Viikonloppuaamujen herkkuaamiaiset tekevät lomasta lomaa. Rapeat vohvelit eri tavoin maustettuna ja vaihtelevilla täytteillä ovat yksi suosikeistani. Myös kananmunat eri tavoin, kuten vaikka uppomunina. Nyt kärkisijoille hyppää uusi tulokas, pähkinäinen ja omenainen uunipuuro. Ohjeen pohja on Glorian ruoka & viini -lehdestä, täytteet ja määrät vähän vaihdeltuna. Runkona kauran, omenan ja mausteiden ihana liitto, jotka yhdessä munamaidon kanssa muodostavat pehmeän puuron tai peräti puurovanukkaan. Makua ja rakenetta tuo herkullinen siemenkuorrute. Ohje 4-5 hengelle.

2,5 dl kaurahiutaleita
½ dl mantelirouhetta
2 rkl fariinisokeria
½ tl kanelia
½ tl kardemummaa
½ tl suolaa
½ tl leivinjauhetta
2 omenaa
1 kananmuna
3,5 dl maitoa

Siemenkuorrute:
3/4 dl hasselpähkinärouhetta
1,5 dl kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
2 rkl hunajaa
1 rkl rypsiöljyä.

Voitele laakeahko (esim. 17 x 25 cm) uunivuoka voilla tai öljyllä. 

Sekoita puuron kuivat aineet keskenään. Kuori omenat, poista siemenkota ja pilko pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivien aineiden joukkoon ja kaada seos vuokaan.  Vatkaa kananmuna ja maito keskenään, kaada vuokaan kuivien aineiden pääle.

Sekoita siemenkuorrutteenainekset keskenään ja lisää vuokaan hiutaleseoksen päälle. 

Paista uunissa 200 C asteessa n. 30 minuuttia, kunnes puuro on saanut kauniin kullanruskean värin. Anna vielä tekeytyä n. 10 - 15 minuuttia ennen tarjoilua. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Baileys-kermaan dipattavat täytetyt laskiaispullat


Laskiaispulla, sesonkiherkkujen suosikkini! Inspiroiduin tänä vuonna kovasti Perinneruokaaprkl-blogin dipattavista laskiaispullista ja heti alkoi mielessä siintää, millaisen version tekisin. Siinä dipattavien pullapötköjen sisälle oli leivottu mantelimassaa ja pötköjä dipattiin kermaan ja hilloon. Mainio all-in-one -versio hänelle, joka haluaa sekä hillon entä mantelimassan. Minulle niiden välinen valinta on aina ollut helppo, koska en oikein pidä mantelimassan mausta. Se on jännä, että tykkään oikeista manteleista kovasti, niin kokonaisina, lastuina kuin rouheenakin, mutta makuhermoihin ei iske mantelimassa, marsipaani, karvasmanteli tai edes Amareton kaltaiset liköörit. Siksi olen aina ollut hillonaisia. Päätin kuitenkin yhdistää hillon ja _oikean_ mantelin siten, että pötköjen sisälle meni omenamarmeladia ja mantelirouhetta. Erinomainen yhdistelmä! Ja kun kermavaahdon joukkoon tulin vielä lorauttaneeksi vähän Baileys-likööriä, niin tulipa erinomainen yhdistelmä! Testiryhmä suosittelee!

Pullataikinan pohja on Vappu Pimiän "Vappu leipoo" -kirjasta (Cozy Publishing 2017), jonka joulupukki kiltille leipojanaiselle viime jouluna toi. 


Taikinasta tulee n. 16 pullapötköä.

Taikina

3 dl kevytmaitoa
1 kananmuna, huoneenlämpöisenä
½ tl suolaa
1 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja (tai 6 tai 8)
100 g voita tai margariinia, huoneenlämpöisenä

Täyte

n. 150 g omenamarmeladia
n. 1 dl mantelirouhetta

Koristeluun

1 kananmuna
raesokeria

Baileys-kerma

2 dl kuohukermaa
2 tl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 - 3 rkl Baileys-likööriä

Lämmitä maito kädenlämpoiseksi. Sekoita joukkoon muna, suola ja sokeri. Lisää hieman jauhoja, joihin olet sekoittanut kuivahiivan. Sekoita ja lisää jauhoja vähän kerrallaan. Noin puolivälissä ala vaivata joko käsin tai taikinakoukuilla. Vaivaa loppuvaiheessa taikinaan voi ja tarkastele jauhojen määrää. Taikinan on tarkoitus olla pehmeää ja löysähköä, mutta ei kuitenkaan jäädä ihan kiinni käsiin. Peitä taikinakulho ja anna kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa n. tunnin ajan. 

Leivo taikina kolmessa osassa. Kaulitse n. 12 cm korkeaksi ja 25 cm leveäksi levyksi. Leikkaa siitä n. 4-5 cm levyisiä suikaleita. Levitä niiden keskelle n. 2 tl omenamarmeladia ja ripottele kylkeen mantelirouhetta. Käännä reunat yhteen ja paina ne kiinni toisiinsa. Ummista myös pötkön päät ja rullaa vaikka pari kertaa. 



Nosta pötköt uunipellille ja kohota niitä liinan alla noin 15 min. 


Riko kananmuna lasiin ja voitele kohonneet pullapötköt. Ripottele päälle raesokeria. 



Paista 220 C uunissa keskitasolla n. 10 - 15 min, kunnes pötköt ovat kauniin kullanruskeita. 


Vaahdota kerma ja mausta se sokereilla ja Baileysillä. Keitä kahvit ja ala dippailemaan. :)

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vuohenjuusto-pinaattipiirakka


Hyvää uutta vuotta ja arkeen paluuta. Sitä voisi helpottaa vuohenjuustoa ja pinaattia yhdistävällä piirakalla. Harmoninen kokonaisuus tuli tästä piirakasta, vaikka resepti syntyi hieman kaikkea, mitä kaapista löytyy -ajatuksella. Makujen pehmeys sopii hyvin yhteen. Ja onhan tässä suosikkiani lehtipersiljaa. Sitä rakastaisin missä vaan. 

Pohja:
100 g voita tai margariinia
3 - 4 dl sämpyläjauhoja
½ tl suolaa
(1 rkl vettä)

Sekoita suola jauhoihin ja nypi ne rasvan joukkoon. Lisää vettä, jos tarvitsee, jotta taikinasta tulee yhtenäinen pala. Anna jähmettyä jääkaapissa n. 15 - 20 min. Taputtele piirasvuoan pohjalle ja esipaista 200 C asteessa n. 10 min.

Täytteet
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä.
150 g pakastepinaattia
100 g vuohenjuustoa 
2,5 dl ruokakermaa tai kermamaitoa
3 kananmunaa
1,5 dl emmental-raastetta
1,5 dl silputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota niitä tilkassa oliiviöljyä. Sulata ja valuta pinaatti. Viipaloi vuohenjuusto kiekoiksi. Sekoita keskenään ruokakerma, munat, emmental-raaste ja lehtipersilja. Lisää kuullotetut sipulit ja pinaatti. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla.
Paista 200 C asteessa uunissa n. 30 - 40 min, kunnes täyte on hyytynyt.

torstai 28. joulukuuta 2017

Vaaleanpunaiset pitsineulesukat


Joulunpyhiksi täytyi saada joku neuletyö, jolla viihdyttää itseään niinä pitkinä tunteina, kun a) ei vielä syödä tai b) joulupukki ei vielä tule. Minulla on toki parikin isompaa projektia kesken, mutta kaipasin pientä ja kätevää. Olen onnistunut viime aikoina saamaan useampiinkin sukkiini reikiä, enkä oikein jaksa parsia niitä, kun tykkään tehdä uusiakin. Ja toisaalta, jos tilanne on jo siinä pisteessä, että lähes koko päkiän alus on rei'illä, kannattaako tuota nyt enää parsimaan lähteä.



Edellistalven jäminä kaapeistani löytyi Menitan Pia-lankaa (75 % villaa, 25 % polyamidia, 24-26 s / 10 cm, puikot 3 - 3,5) hennon vaaleanpunaisena. Se on yksi suloisimpia värejä mielestäni, mutta ei ehkä sovi ihan vasten helposti ruskettuvia kasvojani. Niinpä oivallinen väri sukkiin käytettäviksi. Ja talven pitkiin ja pimeisiin koti-iltoihin kyllä sopii mitä suloisimmat sukat!


Malliksi nappasin Novitan pitkien pitsineulesukkien ohjeen, ihan sellaisenaan. Ainoastan kärkeen tein kitchener's stitchiä siinä kohtaa, kun kullakin puikolla oli jäljellä 6 s.


Olin varmaan jo neulonut ensimmäisen sukan lähes kokonaan, kun tajusin, miksi näiden tekeminen tuntui niin tutulta. No, minähän olen aikaisemminkin tehnyt sukat samalla ohjeella! Kolmen vuoden jälkeen en enää muistanut, mitä mallia olin käyttänyt. Ja kyllähän nämä toki näyttävät vähän erilaisilta nyt yksivärisellä langalla neulottuna. 



Sukkien varressa on ensin kauttaaltaan pitsineuletta, kunnes vain eteen jää yksi pitsiraita, muualla on joustinta. Jalkaterä on pitsiraidan lisäksi sileää neuletta. Näillä kelpaa tassutella vuotaan 2018.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Kirjoneulepolvisukat


Joulunpukin konttiin tehdyn salaiset neuletyöt voi nyt paljastaa! Melkeinpä mukavinta oli tehdä näitä pitkiä kirjoneulesukkia serkulleni. Tykkään värien ja kuvioiden sommittelusta. Sukkia on myös aina kiva neuloa. Perusohjeen kun osaa, niin helposti sujuu.  Ja Suomessahan meillä villasukkia tarvitaan, talvella ja kesällä.


Lankana neljää eri väriä Novitan 7 veljestä -lankaa. Pohjalla valkoista ja resori, kantapää ja kärki mustaa. Kuvioissa tummanruskeaa ja harmaanruskeaa. Sukista tuli pitkällekin naiselle ihanan pitkät, oikeasti polvimittaiset. 


Sukkien ohjeena on pääosin käytetty Novitan raidallisten polvisukkien ohjetta. Aloitin siis koon 38 mukaisilla silmukkamäärillä ja tein kavennukset ohjeen mukaan. Kantapään tein kuitenkin ihan perinteisellä tavalla, perusvillasukkaohjeen mukaan. 


Kuviot keksin pitkälti päästäni ja soveltelin menemään. Sen verran merkitsin kuitenkin muistiin, että ensimmäisen sukan jälkeen osasin tehdä toisen samanlaisen.


Sukan kärki on Kitchener's stitch'iä. Pidän siitä niin paljon, että päätän nykyään oikeastaan aina sukankärjet niin. Aloitin sen, kun joka puikolla oli 6 s jäljellä. 


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Karpalo-valkosuklaakakku


Sain iloisen tehtävän viedä jouluviikolla työpaikan kahvipöytään jotain hyvää. Ensin ajattelin torttukuusia, jotka ovat kerrassan loistava idea joulutorttujen uudella tavalla tekemiseen! Mutta koska joulutortut ovat parhaita lämpimänä, eikä työpäivän aikana voi alkaa leipoa (eikä meillä ole uuniakaan työpaikalla), täytyi se idea jättää. Iloleipurin facebookista bongasin tämän karpalo-valkosuklaakakun reseptin, johon ihastuin ensi lukemalta. 

250 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 dl intiaanisokeria (tai ruokosokeria tai fariinisokeria)
4 kananmunaa
3 dl piimää
5 dl karkeita vehnäjauhoja
3 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
3 dl kuivattuja karpaloita
120 g valkosuklaata 

Koristeluun
n. 80 - 100 g valkosuklaata
koristehelmiä, -rakeita tms. 



Leipominen aloitettiin paahtamalla valkosuklaa. Se oli minulle ihan uutta ja täytyy myöntää, että hieman epäilin, sulaako suklaa vaan levyksi. No, ei se sula, kun riittävän alhaisella lämmöllä paahtaa.

Eli paloittele suklaa ja levitä murut uunipellille, leivinpaperin päälle. Paahda 140 C asteessa n. 10 - 15 minuuttia. Varo, ettei suklaa pala. Siihen tulee ihana, kinuskimaisen paahteinen maku. 

Mittaa sen jälkeen voi, sokeri ja intiaanisokeri kulhoon, vaahdota ne. 


Lisää kananmunat yksi kerrallaan, sekoittaen. Mittaa kuivat aineet ja sekoita ne keskenään. Lisää taikinaan vuorotellen piimän kanssa. 



Lisää lopuksi kuivatut karpalot ja paahdetut valkosuklaapalat. Sekoita kevyesti. 




Voitele ja korppujauhota vuoka (vuoat) huolellisesti. Kaada taikina niihin ja paista 175 C asteessa n. 45 - 60 min. 


Anna kakun jäähtyä hyvin. Sulata sitten valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja koristele kakun pinta. Hienosti pursottamalla tai sitten näin, lusikalla roiskimalla. 


Ripottele sulatetun suklaan päälle vielä koristehelmet  tai -rakeet. 


Hyviä kahvihetkiä ja oikein onnellista joulua kaikille!