lauantai 31. tammikuuta 2015

Miehen pipo


Joululahjoja tuli viime vuonna neulottua poikkeuksellisen paljon. Isä sai tällaisen tummansinisen paksun pipon. Ajattelin, että se sopisi niin pihalle kuin ihmisten ilmoillekin käytettäväksi. Siisti ja yksinkertainen. En myöskään sortunut mihinkään koristekuvioihin tai krumeluureihin, vaan pidin tyylin yksinkertaisen miehekkäänä. 

Lankana käytin tummansinistä Novitan Isoveljeä (75 % villa, 25 % polyamidi, puikot 5-6, tiheys 15s ja 18 krs = 10 cm). Ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Seurasin sitä ihan sellaisenaan. Ohjeesta tosin puuttuu maininta siitä, millaista joustinneuletta valtaosa piposta on. Minä tein *2o, 2n*, koska näin päättelin kuvan perusteella olevan. 

Pipon pääliosa on sileää neuletta ja kavennuksia.


Suihkuttelin valmiin pipon kosteaksi ja laitoin venymään sopivankokoisen pienen kulhon ympärille. Pyykkipojilla kiinni reunoihin. ;) 

Pipoa voi käyttää reuna käännettynä tai suorana.



torstai 22. tammikuuta 2015

Punainen pitsikuvioinen tuubihuivi


Aloin joulun tienoilla neuloa itselleni oikeastaan yhtä ohutta sinistä puseroa, ohuesta langasta, ohuilla puikoilla. Siitä tulee varmasti kaunis, mutta kävi vähän perinteisesti tässä startissa. Neulottuani etukappaleen noin puoleen väliin iski pieni kyllästyminen hitaasti etenevään työhön ja päätin ottaa puikoille jonkun "välityön". Eli jotain ihanaa, nopeasti valmistuvaa ja hauskaa. Kuten uusi tuubihuivi! Sellaisia olen taas kaupoissa katsellut, mutta aina tulee mieleen, että "tuon tekisit itse niin nopeasti". 

Tämän idean saatuani hypistelin läheisessä lankakaupassa pehmoisia mohairsekoitelankoja. Melkein jo ostin ihanaa punaista lankaa, kun muistin, että minullahan on kaapissa viime keväänä Tallinnan Karnaluksista ostamaani punaista Austermann Kid Silkiä! Vastaus löytyi siis lähempää kuin luulinkaan. ;) 

Lähdin siis soitellen sotaan ja päästäni kehitin tämän tuubihuivin, joka yltää kivasti kaksi kertaa kaulan ympäri ja jää mukavan löysäksi.


Austermann Kid Silk on 75 % mohairia ja 25 % silkkiä. Puikkosuositus 3 - 4 ja tiheys 18 s ja 26 krs on 10 cm.


Halusin huiviin muhkeutta kepeyden lisäksi, joten päädyin neulomaan kaksinkertaisella langalla ja koon 7 puikoilla. Kuvion kehitin itse ja se oli aika yksinkertainen:

Luo aluksi 48 s. Neulo ensin 2 krs sileää oikeaa. Aloita sitten pitsineule, jossa neulot

1.-2. krs: aina oikeaa
3. krs: Neulo 1 o, *lk, 2 o yht takareunasta*, toista *-* kunnes jäljellä vain 1 s, jonka neulot oikein
4. krs: nurin.
5.-6. krs: aina oikeaa
7. krs: Neulo 1 o, *lk, 2 o yht takareunasta*, toista *-* kunnes jäljellä vain 1 s, jonka neulot oikein
8. krs: nurin.
9.-10. krs: aina oikeaa
11.-12. krs: sileää oikeaa

Toista 1.-12. kerroksia koko ajan.


Kun huivi on mielestäsi riittävän pitkä (esimerkiksi yltää sen pari kertaa löyhästi kaulan ympäri), aloita päättely. Jos haluat tehdä huivista tuubin, voit samalla yhdistää huivin molemmat päät tekemällä ns. kolmella puikolla päättelemisen.

Poimi silloin huivin alusta sama määrä silmukoita (48 s) kuin sinulla on puikolla lopussakin. Aseta huivin oikeat puolet vastakkain, jotta sauma jää nurjalle puolelle.

Ota kolmas samankokoinen puikko ja neulo aina kummaltakin puikolta kaksi silmukkaa nurin yhteen. Eli työnnä kolmas puikko nurin kummankin toisen puikon reunimmaiseen silmukkaan ja neulo ne löyhästi nurin yhteen.


Kun olet tehnyt kaksi tällaista yhteenneulottua silmukkaa, vedä ensimmäinen toisen yli, jolloin päättelet sen. Jatka läpi kaikki silmukat. 


Kaunista huivia on mukava pitää niin kiedottuna kaulan ympäri kuin pitkänä liehumassa. 




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sitruunasiika ja marinoidut punajuuret blinitäytteinä


Sydäntalvi, vaikka lauhahko sellainen, houkuttelee tietysti blinikesteihin! Sain rakkaita ystäviä vieraaksi, joten mikä sen parempi tilaisuus tehdä blinejä. Taikinareseptin kirjoittelin tänne pari talvea sitten ja se pätee yhä. 

Täytteitä oli perinteisiä ja uusia. Perinnelinjaa edusti tietysti ikisuosikki maustekurkku-hunaja-smetana. Toimii aina ja on suosikkini. Uudempina kokeilin marinoituja punajuuria sekä sitruunasiikaa. 

Marinoidut punajuuret

Punajuurethan sopivat venäläiseen keittiöön ymmärtääkseni hyvin ja ovatkin osa sitä perinnettä. Koska en juuri perusta valmiiksi etikkasäilötystä yhtään mistään, marinoin punajuureni itse. Tein Maku-lehden mainiosta reseptistä oman versioni, jota tulee runsaasti. Jäi jopa yli. Punajuuret vaativat marinoitumisaikansa, mielellään seuraavaan päivään, mutta toki vaikka tuntikin riittää. 

4 keskikokoista/pienehköä punajuurta
merisuolaa
1,5 rkl vaaleaa balsamicoa
2 rkl hunajaa
½ dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria
puoli nippua timjamia
50 g fetajuustoa

Etsi sellainen uunivuoka, johon punajuuret juuri ja juuri mahtuvat. Levitä pohjalle merisuolaa. Sitä karkearakeista. Minulla ei ollut, niin käytin hienoa, sekin toimii. Harjaa ja pese punajuuret puhtaiksi ja asettele vuokaan. Pistele niitä haarukalla sinne tänne. 


Paista 200 C uunissa kunnes punajuuret ovat kypsät. Siihen menee noin tunti.


Kuori punajuuret ja pilko ne sopiviksi paloiksi. Blinejä varten tein sellaista keskipientä hakkelusta, johonkin muuhun tarkoitukseen sopisi viipaleetkin. Laita punajuuret kannelliseen astiaan.


Sekoita sitten marinadi, eli balsamico, hunaja ja oliviiöljy. Kuori ja pilko valkosipuli keskenään. Lisää marinadiin. Mausta suolalla ja pippurilla. 


Lisää punajuurten joukkoon timjaminoksat sellaisenaan ja kaada päälle marinadi. 


Sekoita hyvin, sulje kansi ja laita jääkaappiin maustumaan. Mielellään siis yön yli, mutta lyhyempikin aika riittää. 


Tarjoile punajuuret murustetun hyvän fetajuuston kanssa. 



Koristele punajuuri-fetablinit vielä tuoreella timjamilla.




Sitruunasiika

Usein olen syönyt blinien kanssa savukalaa, joko lohta tai siikaa. Se onkin erinomaista ja sopii blineille erinomaisesti. Nyt lähdin etsimään kuitenkin hiukan erilaista makumaailmaa, ehkä jotain hieman raikkaampaa. Sopiva pohjaresepti löytyi sekin Maku-lehden sivuilta. Jos haluaa kansainvälisesti puhua, niin voisi sanoa tämän olevan siikaceviche-tyyppinen juttu. Jos perinteisen suomalaisesti, niin sitruunainen graavisiika. Kummallakin nimityksellä oikein erinomaista.
200 g siikafileetä (ilman nahkaa)
2 rkl oliiviöljyä
puolen sitruunan mehu
1 tl sitruunankuorta
½ dl tillisilppua
1 tl merisuolaa
hyppysellinen valkopippuria
½ sipuli
smetanaa

Pilko siika pieniksi paloiksi. 


Lisää siian joukkoon oliiviöljy, suola ja valkopippuri. Sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja purista joukkoon puolen sitruunan mehu. Leikkaa tillisilppu. 


Sekoita ja anna maustua ainakin pari tuntia jääkaapissa. 


Siiasta tulee erittäin raikkaan ja hienostuneen makuista. 


Tarjoile silputun sipulin, smetanan ja tillin kanssa. Sipulia ei kuitenkaan kannata sekoittaa valmiiksi siian joukkoon, koska se dominoi herkästi muut maut alleen. 











sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Löysävartiset pitsineulesukat


Olen villasukkaihmisiä. Kotona minulla on varmaan puolet vuodesta jonkinlaiset villasukat jalassa ja usein nukunkin ohuissa villasukissa. Niitä ei siis voi olla liikaa. 

Joulun välipäivinä olikin sopivasti aikaa ottaa uusi projekti puikoille, kun joululahjaneulomisest olivat onnellisesti päätyneet paketteihinsa. Ihan tavallisella ostosreissulla Cittarin alelaarista jäi matkaan kerä ruskean ja luonnonvalkoisen kirjavaa Novitan Nalle taikaa. Yksi kerä riittää sukkiin enemmän kuin hyvin, vähän jää ylikin. Rusehtavat värit ovat nykyään aika lailla suosikkejani monissakin vaatteissa, joten tämä kerä suorastaan huusi päästä matkaani ja puikoilleni. 


Halusin tehdä varresta suloisen löysät kotisukat. Hieman löysää pitsiä ja sitten sileää jalkaosasta, ajattelin. Sopiva malli löytyi Novitan sivuilta, vaikkakin 7 Veljestä -langalle tarkoitettuna. Kun sen teki 3-puikoilla, niin sopi oikein hyvin Nalle-langalle ja tulos oli toivomani pehmoiset kotisukat. 

Loin silmukat todella väljästi ja neuloin tarkoituksella normaalia löysempää neuletta. Ohjeesta poiketen tein pitsineuletta kaikilla puikoilla suljettuna neuleena ihan nilkkaan asti. Tämän jälkeen pitsineule jatkui vain päällä ja muilla puikoilla jatkoin ohjeen mukaisesti vain yhden pitsineulekerran verran. Sitten jatkoin suoraan kantalapun tekoon. Näin koko varresta tuli pehmeää ja löysää pitsineuletta. 


Pitsikuvio koostui yksinkertaiesti yhteenneulotuista silmukoista, langankierroista ja oikeista silmukoista. Yksinkertaista ja helppoa. Tykkään nykyään tällaisten kuvioiden tekemisestä huomattavasti paljon enemmän kuin esim. palmikoista. 

Olen tykännyt uusista sukistani todella paljon ja ne ovat kotikäytössä ihan koko ajan. Suojaavat minua talven kylmyydeltä. :) 


tiistai 6. tammikuuta 2015

Hirvikastike


Vuosi 2015 on alkanut herkullisissa ruokamerkeissä! Minulla on kutina, että tästä tulee kaikin puolin erinomainen vuosi. Sen ensimmäisen viikonlopun aloitti maukas ja yksinkertainen kastike hirvenlihapaloista. Isäni voisi nyt muuten laittaa rastin seinään: tytär teki ruskeaa kastiketta ja perunoita. ;)

Ostin työkaveriltani hirven kulmapaistia syksyllä ja pakastin sen useammassa osassa. Yksi osa olivat nämä hieman palapaistia pienemmiksi leikkaamani suikaleet. Ajattelin kätevästi, että ne olisi sitten helppo sulattaa ja käyttää. Kastikkeen kruunasi syksyllä kuivaamani suppilovahverot ja lempiyrittini persilja. Ohjeesta riittää kahdelle.

n. 250 - 300 g hirven paistilihaa suikaleina/paloina
1 sipuli
2 - 3 rkl kuivattuja suppilovahveroita (voi jättää poiskin)
2 dl (paahdetun sipulin makuista) ruokakermaa
2 dl vettä
1 rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
suolaa
tuoretta persiljaa
rypsiöljyä

Sulata liha, jos käytät pakastettua lihaa. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sipulia hetki kasarissa öljytilkassa. Ota sipulit pois ja laita tilalle uusi tilkka öljyä ja liha. Ruskista se hyvin. Laske sitten lämpötilaa, lisää sipulit ja kerma sekä tilkka vettä. Murustele joukkoon kuivatut suppilovahverot tai murskaa ne morttelissa valmiiksi ja lisää. 

Anna kastikkeen muhia miedolla tai keskilämmöllä.  vehnäjauhot vesitilkkaan ja suurusta kastike. Lisää vettä hiljalleen niin, että kastikkeen nestemäärä säilyy melko tasaisena. Mausta suolalla ja pippurilla. Kastike kypsyy n. 20 -30 minuutissa, mutta sen voi antaa muhia pidempäänkin. 

Oheen sopivat hyvin keitetyt perunat ja porkkanat, mutta kastike toimisi hyvin myös perunamuusin tai pastan kanssa. Ennen tarjoilua silppua päälle tuoretta persiljaa.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Merinovillaiset kämmekkäät


Neuloin äidilleni joululahjaksi merinovilla sta kämmekkäät eli ranteenlämmittimet. Näitä on mukava pitää sisälläkin talvi-ilmalla. Kermanvaalea väri toivottavasti sopii mahdollisimman monien vaatteiden kanssa yhteen. 

Lankana käytin Lana Grossan Cool Wool:ia, joka on 100 % merinovillaa. Suosituspuikkokoko 3 - 3,5, tiheys 24 s ja 34 krs = 10 cm. Neuloin itse 3-koon sukkapuikoilla.

Luo aluksi 48 s. ja jaetaan silmukat neljälle puikolle. Kuten kuvasta näkyy, ovat kämmekkät aika väljät (minulla on kapeat ranteet), joten 44 s riittänee myös. Neulo ensin 6 krs *3o, 3n* -joustinneuletta, sitten sileää oikeaa. Kun kämmekkään pituus on 18 - 19 cm, tee peukalon aukko: neulo 15 s o, päätä 8 s, neulo kerros loppuun oikein. Seuraavalla kerroksella jatka sileää ja luo uudet 8 s pääteltyjen tilalle. 

Kun olet peukalon aukon jälkeen neulonut 7 cm, tee vielä 1 cm verran *3o, 3n* - joustinneuletta. Päätä sitten silmukat. 



Kämmekkäiden koristeeksi virkkasin (koon 3 koukulla) vaaleanruskeasta mohairsekoitelangasta kuvioita. Valitsin kämmenselkää koristamaan kuusikulmion numero 51 Edie Eckmanin kirjasta Beyond the Square Crochet Motifs (suomeksi julkaistu nimellä Villiä virkkausta). 

Mallissa tehdään aloituslenkin ja kiinteiden silmukoiden jälkeen kuusi pitkää kjs-lenkkiä. Lanka katkaistaan ja kunkin lenkin päähän tehdään kiinteitä silmukoita ja yhdistetään lenkit toisiinsa kjs:lla. Tämän jälkeen kiinteisiin silmukoihin tehdään pienemmät kjs-lenkit ja jälleen välille hieman pidempi kjs-ketju. Aika yksinkertaista.


Kahdessa ylimmässä kuvassa kämmekkäät on muuten kuvattu vasten mummini aikanaan tekemää sängynpeitettä. Aikamoinen taidonnäyte, eikö? Pojantyttärellä on vielä hieman matkaa... ;)