tiistai 27. joulukuuta 2016

Earl Grey -teekakku valkosuklaakuorrutteella


Perinteisen hedelmä- tai maustekakun sijasta tein joulun kahvipöytään tänä vuonna teekakun. Ideaa ei paljon tarvinnut miettiä, kun näin ohjeen Iltalehden nettisivuilla. Siinä oli käytetty vieläpä Earl Grey -teetä, joka on aina ollut ehdoton suosikkini. 

Lehden ohjeen mukainen kakku ei ollut kuorrutettu, vaan tarjoiltiin teenmakuisen kermavaahdon kanssa. Itse taas tunsin makunystyröissäni, että valkosuklaa sopisi tähän kaveriksi todella hyvin. Siitä sitten sain ajatuksen kuorrutteeseen. Ohje on iso, siitä tulee joko kaksi pientä kakkua tai yksi iso ja pieni. Tai yksi todella iso. Voit siis huoletta puolittaa sen.

Toinen sovellukseni kakussa oli, että korvasin siinä käytetyn ruokosokerin kidesokerilla ja hieman vähemmän makealla, mutta maukkaalla intiaanisokerilla hyvin toimi! Mutta voit, totta kai, leipoa millä sokerilla tahdot. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty spelttijauhoja, itse laitoin karkeita vehnäjauhoja. Puolikarkeatkin olisivat varmaan käyneet enemmän kuin hyvin.

Kakku

350 g voita tai margariinia
3,75 dl sokeria (itse käytin 2 dl hienoa kidesokeria ja 1,75 dl intiaanisokeria
2 kananmunaa
1,5 dl kermaa
1 + 1 rkl Earl Greyn lehtiä (irtoteetä) tai 2 + 2 pss Earl Greytä teepusseina
6,25 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta


Lämmitä kerma ja lisää siihen 1 rkl teelehtiä tai tyhjennä sinne kaksi teepussia. Anna hautua. Poista teelehdet. Teepussin teen voit jättää kermaan.

Mittaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri(t) kulhoon.


Vaahdota ne sähkövatkaimella. 


Lisää joukkoon kananmunat, yksitellen sekoittaen. 

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja 1 rkl teelehtiä tai 2 teepussin teet. 


Lisää sokeri-rasvaseokseen vuorotellen kuivia aineita ja kermaista teetä, vähän kerrallaan.


Sekoita taikina tasaiseksi.


Jaa hyvin voideltuihin ja korppujauhotettuihin vuokiin.


Voit ehkä jättää hiukan taikinaa itsellesi maisteltavaksi?


Paista kakkuja 180 C asteessa. Pieni tulee n. 45 minuutissa, suurempaan menee (reilu) tunti.



Anna kakkujen jäähtyä ja valmista kuorrutus.


Kuorrutus

1,5 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
145 g valkosuklaata
talvisia koristeita.

Paloittele valkosuklaa kulhoon ja sulata se mikrossa miedolla lämmöllä. Vähän kerrallaan, välillä sekoittaen. Anna sulan suklaan jäähtyä hieman.


Lisää vaniljasokeri kermaan ja vaahdota kermavaahdoksi.


Lisää kermavaahtoon valkosuklaasulaa vähän kerrallaan, kevyesti lastalla nostellen.

Levitä kuorrute tasaisesti kakun päälle ja koristele talvisilla strösseleillä. Tässä kakussa käytin sokerisia lumitähtiä ja helmiä.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Miehen norjalaispipo


Hyvää joulua! Nyt alkaa loppusyksyn neuletöiden kavalkadi blogissa. Sattuneista syistä en ennen eilistä ole montaakaan niistä voinut julkaista, mutta nyt tulee sitten useampia kirjoituksia. Ensimmäisenä otetaan esittelyyn isälleni neuloma norjalaistyylinen pipo, jonka ohjeen löysin Ravelryn kautta. Kuvissa mallailen sitä kuitenkin vielä itse. 

Ohje on Drops designin malli ColoradoLangaksi otin kuitenkin Novita Nallen bessiä, tummanharmaata ja mustaa. Melko hillityt värit pitävät kokonaisuuden tyylikkäänä, vaikka kuvio kirjava onkin. Puikkokokona oli 3.


Ohje on hyvin tarkka ja sitä pitää seurata rivi riviltä, koska kuvio elää koko ajan. Tätä oli todella kiva neuloa! Ihan tuli pettymys, kun pipon tekeminen loppui kesken. Onkohan se vihje itselleni, että pitäisi ottaa joku isompikin norjalaishenkinen työ puikoille? Kenties. 



torstai 15. joulukuuta 2016

Puolukka-valkosuklaakuviot


Jouluksi valmistuu sekä nopeita että pitkäkestoisempia ruokalahjoja. Näiden puolukkaisten valkosuklaahahmojen tekemisessä ei kauaa tuhistu. Suklaan voisi tehdä levyksi tai konvehtimuotteihin, itse halusin tehdä hauskoja kuvioita hyödyntäen piparimuotteja. Annos on aika iso, siitä tuli koko pellillinen isoja (piparinkokoisia) hahmoja. Pienempään herkutteluun suosittelen puolittamaan määrät.

n. 435 g valkosuklaata
1,5 dl mantelilastuja
15 g kuivattuja puolukoita
hieman rypsiöljyä

Paahda mantelilastut kevyesti pannulla. Anna jäähtyä.


Sivele piparimuottien alareunat rypsiöljyllä. Asettele muotit leivinpaperin päälle, vaikkapa uunipellille tai muuhun laakeaan astiaan.


Sulata valkosuklaa vesihauteessa hiljalleen.


Hämmennä sulamassa oleva suklaa tasaiseksi massaksi.


Lisää joukkoon suurin osa kuivatuista puolukoista ja paahdetut mantelilastuista. Jätä osa koristeluun. Kääntele varovasti tasaiseksi.


Lusikoi massaa piparimuotteihin. Jos (kun) muoteissa on kapeampia kohtia, auta massaa täyttämään ne esimerikisi pienellä veitsellä tai lusikalla. Ripottele päälle loputkin puolukat ja mantelilastut. 


Nosta pelti ulos jäähtymään tai jäähdytä suklaat jääkaapissa. Ne asettuvat melko nopeasti. Irrota suklaat muoteista varovasti. Käy ensin pienellä veitsellä läpi muotin reunat ja paina sitten suklaa ulos hyvin hyvin varovasti. Kääri pakkauksiin tai asettele kauniisiin tarjoiluastioihin. 


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Taikamaailma pipareista


Muutamana viime vuotena olen rakennellut piparkakkutaloa näin joulukuun alkupuolella. Olen tehnyt mansardikattoista sekä hiukan perinteisempää. Tänä vuonna oli jälleen into leipomiseen ja koristeluun (koskapa ei?), mutta jotenkin teki mieli hiukan jotain uutta. Surffailin monilla nettisivuilla etsimässä hiukan erilaisempia piparkakkutaloja. Huikeisiin linnoihin eivät taitoni yllä, joten päätinkin lähteä tekemään ihan jotain muuta.



Olin ostanut joulusesonkia varten lukuisia uusia piparimuotteja, mm. poron, bambin, useita erikokoisia lumitähtiä ja tähdenlentoja. Näistä nousi idea tehdä omanlaiseni talvinen taikamaailma pipareista. Kantavana ideana metsän eläimet ihmettelemässä taivaalla kimmeltäviä tähtiä.

Koska yleensä tapoihini ei kuulu syödä noin kuukauden pöydällä kovettunutta ja pölyttynyttä piparkakkutaloa, niin en ajatellut tehdä niin tänäkään vuonna. Siksi taikinalla ei ollut niin väliä ja ostin kaupasta valmistaikinaa. Kyseessä oli enemmän askarteluprojekti. Ja hyvän aikaa tätä saikin taas askarrella! Yhtenä päivänä paistoin kiireessä piparit: paljon eläimiä, tähtiä, lumitähtiä, sydämiä sekä kuusia. Minulla on piparitaloprojekteja varten ostettuna kuusimuotit, joilla saa kauniit toisiinsa limittyvät ja siten pystyssä pysyvät kuuset tehtyä.


Vaikka yleensä olen kultaa ja kultakuvioita rakastava ihminen, päätin tehdä tästä talvisesta tähti- ja metsämaisemasta kuitenkin sini-hopeasävyisen. Hieno usean sinisen ja kimaltavan strösselin setti löytyi kaupasta "Super Hero" -nimisenä. Toimivat kyllä tässäkin. ;-) 


Kuorrutteena niiden alla on pikeeriä, eli noin viitisen minuuttia vaahdotettua tomusokeri-valkuaisseosta. Se kovettuu helposti, mikä tekee siitä yhtäältä hyvin oivallisen kiinnitysmateriaalin, mutta toisaalta pitää olla tarkkana, ettei se jämähdä pursottimeen. Kätevä niksi oli laittaa pikeeritahna minigrip-pussiin, jonka nurkkaan leikkasin reiän ja laitoin tyllasetin sinne. Ja jos hetki pitää säätää jotain strösseleiden kanssa, voi tyllan ympärille kietaista märän talouspaperin. 


Lopulta piparit olivat valmiina ja koristeltuina, oli aika koota koko komeus. Olin ostanut kaupasta valko-hopeisia pillejä sekä tikkarinvarsia, jotka olivat sopivasti hiukan eri pituisia. Liimasin aina kaksi samanlaista tähteä, tähdenlentoa, sydäntä tai lumitähteä saman pillin tai varren eri puolille. Liimana tietysti sulatettu sokeri. Se kuivuu nopeasti, joten pian varret saattoi asetella maljakkoihin. Kokeilin erilaisia matalia kukkamaljakoita ja lasipurkkeja, mutta paras vaihtoehto olivat yksinkertaisesti Aino Aalto -juomalasit. Ne ovat tukevia ja juuri sopivan kokoisia. Toiseen laitoin pohjalle kukkamaljakkoihin tarkoitetut piikit. Niihin on helppo asetella pillejä ja samalla ne nostivat osan pilleistä korkeammalle kuin toiset.

Aika paljon asettelemista niissä kuitenkin oli. Pillit meinasivat putoilla ja horjuivat, mutta lopulta jotenkin asettuivat, varret toistensa lomassa. 


Kaksiulotteisten eläinpipareiden saaminen pysymään pystyssä oli oma hommansa sekin. Tässä pikeerin nopea kovettuvuus on etu. Kunnon pursotukset eläinten jalkojen alle ja joku pieni esine hetkeksi viereen tukemaan. Melko pian eläimet pysyivätkin jo itse pystyssä. 


Hiukan tomusokeria vielä lumisateeksi kaiken päälle, niin jouluinen taikamaailma oli valmis!


Kaunista ja myös erittäin hyväntuoksuista!












keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Parsakaali-pinaattikeitto


Pinaattikeitto on terveellinen ja maukas klassikko, jota en ole koskaan kuitenkaan tehnyt itse. Maitoon keitetty keitto pakastepinaatista ei kuitenkaan ole monimutkainen. Tähän versioon päätyi kaveriksi myös reilu annos parsakaalia, joten taisi tulla superterveellinen arkiherkku.

1 pieni parsakaali tai ½ isoa
1 pss pakastettua pinaattia
1 valkosipulinkynsi
5 dl rasvatonta maitoa
2 rkl vehnäjahoja
1 rkl voita/margariinia
3 - 4 rkl Koskenlaskija Ruokaa
2 tl kasvisliemijauhetta
suolaa ja valkopippuria
hyppysellinen sokeria
tiraus sitruunamehua

Huuhtele ja pilko parsakaali. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi. Höyrytä niitä yhdessä mikrossa niin, että parsakaali pehmenee jo. 

Laita kattilan pohjalle nokare rasvaa, anna sen sulaa ja lisää 2 rkl vehnäjauhoja. Kun jauhot ovat pehmenneet lisää maito, kasvisliemijauhe, suola ja valkopippuri. Keitä keittoa lämpimäksi, lisää pinaatti sekä mikrotetut parsakaali ja valkosipuli. 



Sekoittele koko ajan, ettei maito pala pohjaan. Kun parskaali on kypsää, pinaatti sulanut ja maito hieman suurustunut, ota kattila liedeltä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää Koskenlaskija Ruoka.


Maistele ja mausta keittoa tarpeen mukaan. Hyppysellinen sokeria ja pieni tiraus sitruunamehua voivat tuoda tarvittavaa makeutta ja happamuutta maun pyöristämiseksi täyteläiseksi. Halutessasi voit keittää joukkoon vielä kananmunan, perinteiseen pinaattikeiton tyyliin. 


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tomaattinen kukkakaalivuoka


Nyt syntyi "mitä kaapista sattuu löytymään" -henkinen mainio sunnuntai-illan ruoka. Kukkakaali oli odotellut siellä kokkailuaan jo viikolla, mutta eri syistä ei ollut vielä päätynyt mihinkään ruokaan. Nyt se sai kaverikseen pieniä luumutomaatteja ja herkullisen Koskenlaskijagratiinin. Helppo ja yksinkertainen setti, joko lisukkeeksi tai pääruoaksi.

1 kukkakaali
1 rasia  (n. 200 - 250 g) pieniä luumutomaatteja
3 rkl Koskenlaskija Ruoka -juustoa
3 rkl (ruoka)kermaa
1 dl vettä
2 tl vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
persiljaa
oliiviöljyä

Huuhtele ja pilko kukkakaali reilun kokoisiksi paloiksi. Huuhtele luumutomaatit ja halkaisen ne puoliksi. Pirskota uunivuokaa hieman öljyä ja lado kukkakaalit ja tomaatit sinne. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 200 C asteisessa uunissa näin n. 10 - 15 min.


Ota sitten uunista ja kaada päälle kastike. Kastike muodostuu yksinkertaisesti sekoittamalla keskenään Koskenlaskija Ruoka, kerma, vesi ja vehnäjauhot tasaisesti. Ripottele päälle hiukan persiljaa, jos käytät pakastettua persiljaa. Tuoreen voit lisätä ruokaan aivan lopuksi.


Paista uunissa 200 C asteessa vielä n. 20 min, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä ja saaneet kauniisti väriä. Kastike valuu vuoan pohjalle ja tuo ruokaan ihanan pehmeyden samalla, kun kukkakaali pääsee paahtumaan pinnalta. 



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Pähkinäinen raakasuklaa


Ensilumi satoi maahan ja keittössä lähti joulukonvehteja valmistumaan. Ehkä niin. Tai sitten halusin ihan muuten vaan olla hiukan kokeellinen. Tein nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa raakasuklaata. Sain ystäviltäni lahjaksi raakasuklaan valmistuspaketin, josta löytyi kaikki tarvittava. 

Mitä raakasuklaa sitten on? Yksinkertaistettuna, se on suklaata, jota ei missään vaiheessa valmistamista kuumenneta. Näin kaikki ravintoarvot säilyvät ja ilmeisesti raakasuklaa onkin aikamoinen ravintopommi. Lisää tietoa vaikka tuolta ja tuolta

Tein 12 konvehtia, eli käytin puolikkaan pakkauksen aineista. Hiukan tietysti soveltaen.

20 g mantelirouhetta
½ dl hasselpähkinärouhetta
n. ½ dl kylmäpuristettua kookosöljyä
130 g raakasuklaajauhetta (sisältää lucumaa, raakakaakaota, raaka-kaakaovoita, carobjauhetta, kookoksen kukintanektarijauhetta, himalajan ruususuolaa)
29 g agavesiirappia (voit korvata hunajalla)
pieni hyppysellinen hyvää sormisuolaa


Paahda manteli- ja hasselpähkinärouhe pannulla. Anna jäähtyä. 


Laita kookosöljy kulhoon ja lämmitä sitä vesihauteessa, jonka vesi on lämmintä, ei kuumaa. Öljy on kiinteää, mutta sulaa pehmeäksi nopeasti.


Sekoita joukkoon siirappi, jauheet, manteli- ja pähkinärouheet sekä ripaus suolaa.


Nostele lusikalla pieniin annosvuokiin tai levitä konvehtimuottiin.


Laita suklaat jääkaappiin jähmettymään.


Irrota suklaat varovasti vuoasta. 


Häkellyttävän kaunis ja sileä lopputulos! Sekä luonnollisesti tietenkin maukas ja tässä tapuksessa myös terveellinen. :) 


perjantai 21. lokakuuta 2016

Sydämellinen kikhernekeitto


Pimenevä syysilta, lämmin ja tuhti keitto lautasella. Oijoi! <3 Tämä keitto päätyi lautaselle poikkeuksellisen suunnitellusti verrattuna normaaliin kokkaamiseeni. Ystäväni käynnisti nimittäin blogissaan keittokirjahaasteen, jossa tarkoituksena on etsiä uusia reseptejä oman hyllyn keittokirjoista. Useimmilla meillä on niitä varmasti vino pino, mutta suurikaan osa ei välttämättä ole kovin aktiivisessa käytössä. Itse käytän aika paljon kyllä omia keittokirjojani verrattuna nettiresepteihin, mutta usein olen hiukan "hurahtanut" yhteen kirjaan kerrallaan. Kuten tämän kesän Vegekirja tai parin vuoden takainen Baking Instinct. Tai sitten minulla on monissa kirjoissa yksi tai kaksi luottoreseptiä, joita teen uudelleen ja uudelleen. Tämän haasteen ideana on kuitenkin kokata jotain uutta omista kirjoista. Jos mitään hyvää ei kirjasta löydy, voi sen pistää kiertoon.

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi otin Jamie Oliverin jamie's italy -kirjan (Penguin books, 2005), jonka ostin kerran Lontoon matkalta tuliaiseksi itselleni. 


Tykkään Jamien resepteistä kyllä paljon ja olen vuosien aikana katsonut monia hänen TV-ohjelmiaan. Hänen rouhea ja maukas tyylinsä viehättää minua. Miksi kirja on sitten jäänyt hyllyyni hieman huonolle käytölle? En osaa täysin sanoa. Ehkä siinä on ihan unohtamisesta kyse. Toisaalta ainakin lihareseptit ovat tyyliä: ota kokonainen villikani, täytä se yriteillä ja grillaa nuotiolla 20 hengelle. Ei ihan pienen kaupunkikodin ruokaa. ;) Mutta löytyyhän täältä toki muutakin. Kuten lukuisa määrä erilaisia risottoresptejä ja yksinkertaisia pizzoja. Innostuneen lukuhetken jälkeen päädyin kuitenkin kikherne-pastakeittoon. Sopii syksyyn ja siinä on tämänhetken suosikkiani, kikherneitä. Englanniksi pasta with chickpeas ja italiaksi pasta e ceci. Prego.


Ohje 3-4:lle

½ iso tai 1 pieni sipuli
½ sellerin varsi
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
½ tl kuivattua rosmariinia
2 x 290 g prk kikherneitä (nettopaino 175 g/prk)
4-5 dl kasvislientä
2 dl pientä keittopastaa
½ tl suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa
(ranskankermaa)



Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulit. Hienonna sellerinvarsi pieneksi. Lisää kattilaan hiukan oliiviöljyä, lisää sipulit, selleri ja kuivattu rosmariini. Kuullota öljyssä kattilan pohjalla miedolla lämmöllä 5 - 10 minuuttia, kunnes vihannekset ovat täysin pehmenneet.


Huuhtele kikherneet kylmällä vedellä ja kiehauta kasvisliemi. Lisää kattilaan kikherneet...


... ja kasvisliemi. Voit lisätä ensin vain osan liemestä (esim. 3 dl) ja lisätä sitä jatkossa tarpeen mukaan. 


Keitä hiljakseen puoli tuntia, että kikherneet pehmenevät kunnolla ja maut syvenevät. 


Nosta noin puolet kikherneistä pois kattilasta toiseen kulhoon. Soseuta muu keitto sauvasekoittimella. Sinne voi hyvin jäädä hiukan sattumia. 


Lisää kattilaan syrjässä odottaneet kikherneet uudelleen sekä pasta, suola ja pippuri. Minä käytin söpöä sydänpastaa, mutta mikä tahansa pieni keittopasta käy. 


Anna kattilan porista matalalla lämmöllä, kunnes pasta on kypsynyt. Sekoita välillä. Sosekeitto palaa herkästi pohjaan, joten pidä lämpö matalalla. Itselleni meinasi käydä köpelösti, mutta pelastin tilanteen viime hetkellä. ;)


Annostele kulhoihin ja lisää päälle tuoretta basilikaa. Pientä ekstraa keittoon tuo nokare ranskankermaa, jos näin haluaa herkutella. Maku on joka tapauksessa syvä ja pehmeä. Keiton koostumus on erinomainen: siinä yhdistyy sosekeiton ja pastan pehmeys sekä purutuntuma kokonaisista kikherneistä. 


Valmis keitto tuoksui todella hyvältä ja näytti aika lailla esikuvaltaan, eikö? Tämä resepti muodostui kyllä kertakokeilemalla luottoreseptiksi, jota taatusti tehdään jatkossakin! Jamien kirja jää siis todellakin hyllyyn.