perjantai 29. huhtikuuta 2016

Bratwurst-kaalipiirakka



Ovatko vappupiknikin eväät vielä vaiheessa? Nyt olisi viime hetken vinkki, nimittäin herkullinen ja hauskannäköinen bratwurst-kaalipiirakka. Sopivalla tavalla leikatut makkarat muodostavat nauravan kruunun ja karamellisoitu kaalipeti tuo makuun syvyyttä. Hapankaalikin varmaan olisi sopinut tähän, mutta itse tein valkokaalista.

Piirakkapohja ja ajatus karamellisoinnista ovat perua syksyn suosikkipiirakastani: lammas-sipulipiiraasta

Tee ensin pohja jääkaappiin viilenemään:

125 g rahkaa
125 g voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Sekoita ainekset kevyesti keskenään, älä vaivaa ylimääräistä. Anna jähmettyä jääkaapissa 30-60 min. Valmistele sillä aikaa täyte:

n. 200 g valkokaalia
1 punasipuli
rypsiöljyä
1,5 tl fariinisokeria
½ rkl balsamico-etikkaa
suolaa, mustapippuria

1,5 dl ranskankermaa
1 kananmuna
1 tl sinappia
2 dl mustaleima-emmentalia raastettuna

3 pitkää, ohutta bratwurst-makkaraa

Pilko valkokaali pieneksi silpuksi. Kuori ja pilko myös sipuli. Kuullota niitä pannulla öljytilkassa n. 20 minuuttia. 


Lisää fariinisokeri ja balsamico, anna hautua vielä n. 5 min. Mausta suolalla ja pippurilla.



Sekoita ranskankerma, kananmuna ja sinappi. Raasta juusto ja lisää joukkoon, sekoita.



Painele taikina pyöreän piirasvuoan pohjalle. Levitä sen päälle kaali-sipuliseos tasaisesti. Kaada päälle ranskankerma-juustoseos. Puolita makkarat sekä poikittain että pitkittäin. Asettele kauniiseen ympyrään piirakan päälle.



Paista piirakkaa uunissa n. 30 min 200 C asteessa, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut kauniin kullanruskean värin. Makkarat kipristyvät iloisesti.


Iloista vappua!


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Ruokamatka Filippiineille


Hei taas! Rikon blogihiljaisuuden kertomalla hiljaisuuden syystä. Aktiivilomailijan matka vei taas pinnan alle, tällä kertaa Filippiinien Coronille tutkimaan toisen maailmansodan aikaisia hylkyjä sekä kauniita riuttoja. 

Okei, ei se loma nyt täyttä aktiivitouhuilua ollut, koska alkoi parin päivän löhöetapilla Thaimaan Phuketissa. Siellä aktiviteetin tasot olivat lähinnä hotellin uima-altaassa pulikointia, allastuolissa makoilua ja satunnainen kuntosalikäynti. Edes ruokailua varten ei tarvinnut siirtyä kaueammas (jos ei halunnut), sillä maittavaa fried riceä ja kanaa sai tilattua suoraan altaan reunalle. Jetlagiaan lepäilevä turisti kiittää. 



Thaikeittön makuihin jo kauan sitten kyllästyneenä tilasin yhdellä illallisella pasta carbonaraa. Itse tekisin kyllä parempaa, mutta hyvin tämä menetteli silti.


Siirryimme Phuketista Filippiineille yölennolla, jolla ei uni ehtinyt tulla silmään. Niinpä unta yritettiin saada sen jälkeen Manilan lentokentän kylmällä lattialla ilmastointilaitteiden puhaltaessa niskaan. Jo valmiiksi pitkä vaihtoaika venähti muutaman tunnin pidemmäksi, mitä lentoyhtiö pahoitteli ja tarjosi asiakkaille filippiiniläistä pikaruokaa: paistettua kanaa ja riisiä. Kyllä, tuo käärepapereissa oleva möllykkä ei ole hampurilainen, vaan riisiä. Hyvä ruoka, parempi mieli asiakkailla. 


Coronilla asettauduimme Sea Dive Resort -hotelliin, jossa oli samassa sukelluskeskus. 


Illalliseksi tietysti  yleisaasialaisia kevätrullia ja paikallista kevytolutta... 


... sekä vähintääkin mystinen nuudeliannos kasviksilla. Luulin tilaavani paistettuja (fried) nuudeleita, mutta sieltähän tulikin kuivattuja (dried) nuudeleita. Kivasti rapsuivat suussa. Vihannekset olivat hyviä ja kastikekin, mutta rutikuivat nuudelit ehkä kuitenkin pettymys.


Hotellin aamiaistarjoilu oli mielenkiintoinen kokemus. Ei seisovaa pöytää, vaan annokset tilattiin listalta a la cartena. Ne kannatti tulla tilaamaan ajoissa, koska valmistukseen saattoi mennä mitä tahansa 10-50 minuutin välillä. Aamuihin oli siis hyvä jättää aikaa, jos meinasi ruokaa saada syödäkseen. Minulle se ei varsinaisesti ollut ongelma, koska aktiiviloman säännöllisessä rytmissä tuli joka tapauksessa herättyä aikaisin, aamuauringon lämmitellessä nukkujan silmiä. Ja hyvä tankkaus ennen päivän aktiviteetteja oli välttämätöntä.

Ensimmäisen aamun valintani oli tällainen: paahtoleipää, vihanneksia, paistettu muna, marmeladia ja voita sekä kaksi paikallista makkaraa. Kaksi hyvin tuhtia ja rasvaista makkaraa, huh huh! Liha ei ollut kovin pieneksi jauhettua ja massa oli hyvin voimakkaasti valkosipulilla maustettua. Aikamoista. Taisi toinen makkara jäädä yli. 


Valkosipuli oli muuten mauste, jota Filippiineillä käytettiin hyvin paljon. Sillä maustettiin monet ruoat aina garlic rice:stä lähtien. Yleismauste, siis. 

Riisiä sen sijaan löytyi hotellin aamiaisen kahvista. Oli valittavana kaksi termosta, toisessa brewed coffee ja toisessa rice coffee. Jänniä makuja molemmat. Aika laihoja suomalaiseen sumppiin tottuneelle, mutta kyllä niillä päivä käyntiin lähti.


Makkarakokemus jäi kertakokeiluksi, varsinaiseksi aamiaissuosikiksi nousi tämä kinkku-muna-sulatejuusto-voileipä.


Toki banaanipannukakkujakin piti maistaa.


Teimme joka päivä kolme sukellusta, yleensä kaksi hylyillä ja yksi niitä matalammalla riutalla. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen syötiin pienellä laivalla lounas, joka piti sisällään riisiä ja kahta päivittäin vaihtuvaa soosia/wokkia/pataa.


 Tässä lautasella kasvis-kanakastiketta (oikealla) ja paikallista lihapataa (vasemmalla).

Sukellusten välissä juotiin runsaasti, jotta nestetasapaino pysyy hyvänä. Sukeltajan cocktailina ah-niin-maukas elektrolyyttijuoma, jossa erilaisia "suolia" sopivassa suhteessa. 


Paikallisia snacksejakin piti tietysti natustaa välipalana. Tavallisten sipsien lyötäminen lähikioskeista tuotti yllättävän paljon hankaluuksia. Niinpä kokeilin tällaisia raksuja...


... joiden pääraaka-aine olivat herneet! Aika yllättävää, mutta oikein hyvältä maistuivat. 


Illalliskokemuksia oli monenlaisia. Tässä kylmänä tarjoiltu pasta. 


Parempi kokemus sen sijaan oli katugrilli, kuinkas muuten. Grilli oli erittäin suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Sinne piti jopa mennä varaamaan pöytää, jos halusi suosituimpaan aikaan syömään. Tarjolla oli kanaa..


... possua vartaina ja fileinä... 



... makkaroita ja kanankoipia...


... sekä epämääräistä "possumössöä" (virallisesta nimestä en saanut mitään selvää). Se piti sisällään paljon punasipulia ja possua, mahdollisesti myös jotain sisäelimiä. 


Nämä annokset tarjoiltiin taatusti kuumina.


Sekä osa myös erittäin well done -grillattuna.


Suosikkiravintolaksemme muodostui kuitenkin Fika-niminen kahvila-ravintola (jolla ei nimestään huolimatta ole kuulemma ruotsalaisia yhteyksiä). 


Kaunis miljöö, herkullinen ruoka ja etenkin ihanat kakut vetivät meidät sinne ilta toisensa jälkeen, joko koko illalliselle tai pelkästään jälkkärille. 


Superhyvää kanapastaa a la Alfredo (Pedro?). Sekä tietysti valkosipulileipää, kuinkas muuten.


Jättiannos maukasta bologneseä (ja valkosipulileipää), joka oli yksi suosikeistamme. Yhtenä iltana sitä ei riittänytkään kaikille. Onnistuimme tekemään ennakkotilauksen seuraavaksi illaksi ja saimmekin päivällä iloisen viestin laivalle, että tänä iltana saa taas Fikasta bolognesea, tervetuloa! :)


Paikallinen San Miguel sai vahvan suosituksen.


Sekä Fantan paikallinen versio Royal. Myös lomakola kuului olennaisena osana matkan nautintoihin. Aina kivasti servettiin kääräistynä.


Ruoka ei tullut Fikassakaan aina kovin asap. Odottelua helpotettiin paitsi limulla, myös kekseillä. 


Ja sitten ne kakut, oijoi! Suuri osa Fikan vetovoimaa meille oli monipuolien kakkuvalikoima, jonka ehti viikon aikana käydä kokonaisuudesssan läpi (moneen kertaan). Tässä suklainen Boston cream:


Porkkanakakku, jonka kuorrutteen määrässä ei ollut kitsasteltu.


Sekä vahvan peukun saanut kinuskikakku.


Huikea oli myös pähkinäinen banaani-suklaakakku. 


Päälle omenakuvioitu cappuccino, niin kyllä kaatui sukeltaja onnellisena sänkyyn... 


... valmiina ihmettelemään seuraavan päivän seikkailuja. 














torstai 7. huhtikuuta 2016

Taatelisämpylät


Tuoreet sämpylät ovat ihan viikonloppusuosikkejani. Niitä tulee tehtyä usein sunnuntai-iltaisin, kun kaapissa ei enää ole muuta leipää tai kunnon iltapalaa jäljellä. Ja onnistuvat toki myös aamuksi, jos taikinan tekee kohoamaan edellisenä iltana.

Näiden sämpylöiden maku tulee taatelista sekä siirapin että kuivattujen taatelien muodossa. Ystäväni toi minulle tuliaisiksi taatelisiirappia Dubaista, mutta luulisi sitä löytyvän myös Suomesta, ainakin etnisistä ruokakaupoista. Ohjeesta tulee pellillinen eli noin kahdeksan sämpylää.

2,5 dl vettä
1 tl suolaa
2 rkl taatelisiirappia
n. 4 dl sämpyläjauhoja
½ pss kuivahiivaa
1 dl pieneksi pilkottuja kuivattuja taateleita
n. 1 dl vehnäjauhoja
½ dl rypsiöljyä

Lämmitä vesi yli kädenlämpöiseksi. Lisää suola ja taatelisiirappi. Sekoita kuivahiiva sämpyläjauhoihin ja lisää niitä taikinaan vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaan kunnon sitko, eli pyöritä sitä sähkövatkaimen taikinaterillä 5-10 minuuttia. Lisää vielä pilkotut taatelit ja vehnäjauhoja sopiva määrä. Taikina saa jäädä hiukan löysäksi.


Sekoita lopuksi taikinaan rypsiöljy. Anna kohota n. 40 minuuttia liinan alla, vedottomassa ja lämpimässä paikassa. Leivo taikina pulleiksi sämpylöiksi. 

Samalla kun sämpylät vielä kohoavat leivinpaperilla, laita uunipelti jo uuniin lämpiämään samaan tahtiin uunin kanssa. Kun uuni on 225 C lämmin, ota pelti uunista ja vedä leivinpaperiarkki sämpylöineen varovasti sen päälle. Esilämmitetty pelti rapsakoittaa sämpylöiden pohjaa mukavasti. Voitele sämpylät halutessasi vedellä tai jätä jauhopintaisiksi, kuten nämä. 

Paista sämpylöitä n. 15 minuuttia uunissa. Voit roiskauttaa uunin pohjalle tilkan vettä, joka höyrystyessään luo sämpylöihin rapean pinnan. Sämpyläsauna. :)