sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Naisen musta pitsineuletakki


Neulominen on kyllä ihanin harrastus, mitä minulla on. Olen oikeastaan aika riippuvainen siitä. Aina pitää olla joku projekti puikoilla ja mielellään tiedossa seuraava tai pari seuraavaa työtä. Usein minulla on joku isompi juttu, jonka valmistuttua teen hetken aikaa jotain pienempää. Kesällä neulon yleensä vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Yleensä. Tämä vuosi on ollut poikkeus! Ostin alkukesästä Novitan kesän neulelehden ja se oli täynnä toinen toistaan ihanampia ohjeita. Ensimmäisenä otin puikoille yksinkertaisen pitsineuletakin, koska aina on tarvetta yksinkertaisille ja monikäyttöisille neuletakeille. 



Väriä pohdin pitkään. Tummansininen minulla on jo (useampikin!), kuten myös ruskea ja keltainenkin. Vaaleita olen ostanut kaupasta ja talvipaksuisina neulonut useammankin. Se, mitä kaapistani oikeastaan puuttui, oli musta lyhyehkö neuletakki. Monen naisen vaatekaapissa se lienee ihan peruskauraa, mutta ei minulla. Vierastan suuresti mustaa väriä vasten kasvojani, se tuntuu jotenkin liian kovalta ja kylmältä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä sillekin löytyy paikkansa. Ja pitsineuleisena, edestä satiininauhalla solmittavana se tuo toki alla olevien vaatteiden värit esiin. Kuten punaisen T-paidan tässä.


Tai keltaisen mekon! Yksi tärkeä neuletakin kriteeri onkin, että se sopii yhtä hyvin niin farkkujen kuin mekonkin pariksi. Tämä sopii. :)


Ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Siinä lankana oli käytetty Novita Nallea, joka on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Halusin kuitenkin jotain pehmeämpää ja itse asiassa täysvillaista. Valitsin langaksi Drops Baby Merinon, joka on täyttä ihanan pehmoista merinovillaa. Neuloin takin puikoilla 3,5.


Ja millä puikoilla lopulta neuloinkaan! En ole tähän asti tajunnut, että puikoissa tosiaan on eroja. Sen olen tiennyt, etten pidä puu- tai bambupuikoista, vaan haluan metalliset. Olen neulonut joillain ihan tavispuikoilla, kunnes nyt päädyin kesälomapaikkakunnalla ostamaan uudet, koska olin unohtanut puoliksi tehdyn neuletyön kotiin. Ottanut mukaan vain muutaman kerän lankaa ja ohjeet! :D Mars, lähimpään lankakauppaan siis, ja kesäloma oli pelastettu. Sieltä löytyi Knitpron huikeat Zing-puikot. Mikä tuntuma niin käsissä kuin neuleeseenkin. Wow! Lisäksi niiden metallisina hehkuvat värit ovat joka koossa erilaiset, joten tässähän tekee mieli kerätä koko sarja ihanien ruohonvihreiden 3,5-puikkojeni seuraksi! 


S-koon neuletakki oli alunperin juuri ja juuri vyötäröni alle. Halusin hiukan pidemmän, noin lantiolle ulottuvan. Niinpä kastelin neuleen ja venytin helman oikean pituiseksi. Valitettavasti minulle kävi siinä paha moka, nimittäin kastelin samalla koko neuleen eli myös hihat, jotka venyivät turhan paljon. Ne ulottuivat lopulta lähes kynsieni tasolle. Hiukan nikottelin kyyneleitä, että tässäkö se kolmen kuukauden uurastus meni pieleen. Mutta hätä keinot keksii! Tein lopulta niin, että leikkasin neuleesta yksinkertaisesti kädensuissa olevat hiukan röyhelömäiset osat pois ja ompelin hapsottavat irtolangat tiukasti kiinni nurjalle puolelle ohuella ompelulangalla. Lopputuloksesta tuli mainio! Jos ei tästä epäonnistumisesta tietäisi, ei sitä taatusti huomaisi läheltäkään katsoessa. Neuloin vielä muutaman kerroksen ainaoikeaa hihansuihin, jolloin reunoista tuli todella siistit. :)



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Barbien mekko, neuletakki ja tanssiaismekko


Rakas kummityttöni täytti juuri kuusi vuotta. Sain hänen äidiltään vihjeen, että jos käsistään kätevä kummitäti suinkin ehtisi, niin itse tehdyt Barbien vaatteet olisivat hyvin mieleinen lahja tytölle. Tottakai, täytyyhän sitä toiveita lähteä toteuttamaaan. Se on kummitätiyden parhaita puolia. ;) Tehtävä oli kyllä minullekin enemmän kuin mieluinen, rakastinhan lapsena omia Barbejani ja nukkejani, pehmoeläinten lisäksi. Leikin Barbeilla varmaan lähes 13-vuotiaaksi asti, joten hyvin tärkeitä ne olivat. Lahjoitin omani kuitenkin myöhemmällä teini-iällä pois, joten yhtään mallia minulla ei tekeleilleni ollut. 

Täytyi siis turvautua netin ihmeelliseen maailmaan. Ja mikä maailma sieltä löytyikään, kun googletin aiheesta! Sivukaupalla toinen toistaan hienompia sivustoja. Tästä aiheesta todellakin löytyy harrastuneisuutta. Yksi käsittämättömimpiä on ruotsalainen http://www.stickatillbarbie.se/, josta löytyy toistatuhatta eri ohjetta, vieläpä useilla eri kielillä. Paljon löytyy tietysti myös www.ravelry.com:ista.

Ohjeisiin on myös helppo käyttää lankakorin pohjalta jämälankoja. Ensimmäisenä koukulle pääsi tämä virkattu pikkumekko:


Sirosta mallista huolimatta tein sen villa-polyamidisekoitteisen sukkalangan jämistä. Liukuvärjäys tuo hauskaa kuviointia.


Virkkaaminen tuntui muuten olevan ehkä suositumpi tekniikka Barbien vaateohjeissa kuin neulominen. Ehkä sillä saa tarkempia kuvioita. Mekon miehusta tehdään ensin, se on yksinkertaisia kiinteiden silmukoiden kerroksia.


Helman silmukat poimitaan vyötärön alaosasta ja lähdetään tekemään kerros kerrokselta leveneviä pylväskerroksia.


Toinen virkattu vaate oli tummansininen neuletakki. Ohjeen mukaan se oli "biker coat", eli moottoripyöräilijätakki, mutta ei nyt ehkä minun hyppysissäni sellaiseksi muodostunut.


Ennemmin taisi tulla virkattu, väljä neuletakki. Varmaankin sopisi myös Barbien ulkotakiksi viileneviin syysiltoihin. Se on Novita Kotiväestä (100 % puuvilla) tehty, pienellä koukulla virkattu. Käytännössä pylväitä koko homma. Hihoja tehdessä todella tunsi näpertävänsä jotain pientä. Ne tehtiin poimimalla silmukoita kainalon ja olan ympäriltä ja jatkettiin siitä kohti ranteita. Tein ohjetta lyhyemmät hihat, eli siis aloitin kavennukset aikaisemmin. 


Takin kiinnitykseen laitoin kolme nepparia, ne tuntuivat näin pienessä vaatteessa helpommilta kuin napit.


Tekeleistä juhlavin oli varmasti vaaleankeltainen, leveähelmainen, pitkä mekko. Sopisi kenties tanssiaismekoksi?


Neuloin sen 2-koon puikoilla Novita Kotiväestä. Ohje on stickatillbarbie.se:stä numero 288.'


Neulominen aloitetaan helmasta suljettuina kerroksina. Muutaman kerroksen ainaoikean jälkeen jatketaan sileää oikeaa. Kavennuksia tehdään joka 4. kerros monessa kohtaa neuletta, näin tulee ihana kellohelma. Vyötärö neulotaan pintaneuletta, jossa tasavälein tehdään palmikkomainen silmukoiden ristiinneulominen. Tämä kohtaa siirtyy aina välikerroksen jälkeen silmukan verran eteenpäin, mistä syntyy kaunis kuvio.


Miehusta on vielä sileää oikeaa, minkä jälkeen tehdään olkaimet ja päätellään silmukat. Mekko oli kaunis ihan sellaisenaankin, mutta halusin koristella sitä vielä paljetein.


Ompelin valmista kullanväristä paljettinauhaa yläreunaan. Harkitsin laittavani sitä myös helman reunaan, mutta sitten teinkin sinne ennemmin paljeteista isompia pallukoita. Lisäksi laitoin vielä muutamia yksittäisiä (nauhasta irronneita) paljetteja sinne tänne.


Nyt kelpaa Barbien lähteä juhlimaan! Toivottavasti vaatteet pääsevät aktiiviseen käyttöön. :)



torstai 15. syyskuuta 2016

Helppo uunimunakas


Viikonlopun aamiaiselle sopii ihana uunimunakas, josta riittää helposti myös isommalle porukalle. Toki se menee mainiosti myös arkisena iltaruokana. Sain tähän munakkaaseen hyvin upotettua myös parvekkeen viimeisiä vihannesantimia, sadonkorjuuaika kun on.

Valmista ensin täyte:

1 punainen (suippo)paprika
1 sipuli
1-2 dl rucolaa
oliiviöljyä.
suolaa
mustapippuria.

Kuori sipuli ja pilko se pieneksi. Poista paprikan kanta ja siemenet, suikaloi se ohueksi. Huuhtaise rucolat. Kuullota paprikaa ja sipulia pannulla, kunnes ne ovat pehmeitä. Lisää rucola ja mausteet. 

Munakas

8 kananmunaa
2 dl maitoa
2 dl emmentalraastetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne. Lisää maito, juustoraaste ja mausteet, sekoita.

Levitä täyte kevyesti öljyllä voideltuun uunivuokaan, kaada munakas päälle. Paista 200 C asteessa n. 20 - 30 minuuttia tai kunnes munakas on hyytynyt ja saanut hiukan väriä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kuorrutetut suklaaleivokset


Helppotekoinen, kivannäköinen ja maukas. Siinä kolme hyvää kriteeriä kahvipöydän suosikille. Nämä leivokset tehtiin vähän niin kuin muffinsiajatuksella, mutta oikoen: taikina paistettiin pellillä ja leivokset viipaloitiin siitä. Pursotus jännitti minua etukäteen, koska olen tähän asti aina onnistunut kämmäämään ne jotenkin. Nyt annoin aineisten tasaantua huoneenlämpöisiksi ihan kunnolla. Tiedä häntä, oliko se juuri se oikea kikka vai johtuiko jostain muusta, mutta kerrankin ne onnistuivat! Kananmunienkin on hyvä olla huoneenlämpöisiä ja ei aivan tuoreita, niin ne vaahtoutuvat kunnolla.

Pohja
4 kananmunaa
2 dl hienoa sokeria
1 dl gluteenitonta jauhoseosta (tai vehnäjauhoa, jos et tee gluteenittomana)
½ dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 - 2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
(½ tl kanelia, jos haluat)

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeiksi. Sekoita kuivat aineet keskenää ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. Sekoita kevyesti käännellen, älä liikaa. Kaada taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 175 C asteessa n. 30-40 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä ja leikkaa sopivankokoisiksi neliöiksi.

Suklaakuorrutus

250 g tummaa suklaata (n. 50 % kaakaota)
200 g voita
150 g mascarpone-juustoa 
2 rkl tomusokeria

Ota voi ja mascarpone hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja anna niiden lämmetä tasaisiksi. Sulata suklaa joko lyhyissä pätkissä mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita välilllä. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita voi ja mascarpone keskenään sähkövatkaimella. Lisää suklaasula ja tomusokeri vähän kerrallaan. Vatkaa vielä hetki, kunnes kuorrutus on kuohkeaa. Laita se pursotinpussiin ja pursota leivospohjien päälle ohuen tähtityllan kautta. Ripottele vielä haluamiasi strösseleitä tai muita koristeita päälle.


Kuorrutteen voi tehdä myös etukäteen jääkaappiin, mutta silloin sen täytyy antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen pursotusta. Nopea piipahdus mikrossa matalalla lämmöllä voi auttaa. Mutta hyvin nopea ja hyvin matalalla lämmöllä.


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Raikas tomaattipiirakka


Tein sunnuntaibrunssille raikasta tomaattipiirakkaa Vegekirjasta sovelletulla ohjeella. Sen täyte on oikeastaan tripla-tomaatti, eli paahdettuja kirsikkatomaatteja, tomaattipyrepohjaista kastiketta, johon vielä meni aurinkokuivattuja tomaatteja. Eikä ollenkaan munamaitoa, juustoa tai kermaa. Pohjaan sovelsin gluteenittoman piirakkapohjan, joka sai makua mm. emmentaljuustosta ja yrteistä. Sen voi toki tehdä ihan vehnäjauhoistakin. 

Aloita piirakan teko tomaattien paahtamisesta.

Paahdetut tomaatit 

500 g kirsikkatomaatteja
suolaa
sokeria
oliiviöljyä
kuivattua timjamia

Huuhtele tomaatit ja halkaise ne. Levitä uunipellille. Ripottele päälle hiukan suolaa, sokeria ja kuivattua timjamia. Pirskottele vielä hiukan oliiviöljyä. Paahda tomaatteja uunissa 150 C asteessa n. 40 minuuttia, kunnes ne ovat hiukan kuivuneet ja saaneet väriä. Jäähdytä huoneenlämpöisiksi.


Pohja
150 g voita tai margariinia
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl emmentaljuustoraastetta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl kuivattua timjamia
2 - 3 rkl vettä
Sekoita jauhoseos, suola, sokeri ja timjami keskenään. Lisää juustoraaste ja rasva, nypi tasaiseksi muruksi. Lisää vettä sen verran, että taikina kiinteytyy. Anna levätä hetki viileässä.


Painele pohjataikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle. Esipaista sitä 200 C asteessa n. 10 minuuttia. 



Tomaattikastike

½ - 1 dl tomaattipyrettä
1 rkl punaviinietikkaa
6 aurinkokuivattua tomaattia 
mustapippuria
½ tl sokeria

Hienonna aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset.


Levitä kastike piirakkapohjalle tasaisesti. Sitä tulee aika ohut kerros. Asettele sen jälkeen päälle kirsikkatomaatinpuolikkaat. 


Paista 175 C -asteisessa uunissa n. 30 - 40 minuuttia. Voit ripotella vielä päälle tuoreita timjamin lehtiä ennen tarjoilua.