perjantai 21. lokakuuta 2016

Sydämellinen kikhernekeitto


Pimenevä syysilta, lämmin ja tuhti keitto lautasella. Oijoi! <3 Tämä keitto päätyi lautaselle poikkeuksellisen suunnitellusti verrattuna normaaliin kokkaamiseeni. Ystäväni käynnisti nimittäin blogissaan keittokirjahaasteen, jossa tarkoituksena on etsiä uusia reseptejä oman hyllyn keittokirjoista. Useimmilla meillä on niitä varmasti vino pino, mutta suurikaan osa ei välttämättä ole kovin aktiivisessa käytössä. Itse käytän aika paljon kyllä omia keittokirjojani verrattuna nettiresepteihin, mutta usein olen hiukan "hurahtanut" yhteen kirjaan kerrallaan. Kuten tämän kesän Vegekirja tai parin vuoden takainen Baking Instinct. Tai sitten minulla on monissa kirjoissa yksi tai kaksi luottoreseptiä, joita teen uudelleen ja uudelleen. Tämän haasteen ideana on kuitenkin kokata jotain uutta omista kirjoista. Jos mitään hyvää ei kirjasta löydy, voi sen pistää kiertoon.

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi otin Jamie Oliverin jamie's italy -kirjan (Penguin books, 2005), jonka ostin kerran Lontoon matkalta tuliaiseksi itselleni. 


Tykkään Jamien resepteistä kyllä paljon ja olen vuosien aikana katsonut monia hänen TV-ohjelmiaan. Hänen rouhea ja maukas tyylinsä viehättää minua. Miksi kirja on sitten jäänyt hyllyyni hieman huonolle käytölle? En osaa täysin sanoa. Ehkä siinä on ihan unohtamisesta kyse. Toisaalta ainakin lihareseptit ovat tyyliä: ota kokonainen villikani, täytä se yriteillä ja grillaa nuotiolla 20 hengelle. Ei ihan pienen kaupunkikodin ruokaa. ;) Mutta löytyyhän täältä toki muutakin. Kuten lukuisa määrä erilaisia risottoresptejä ja yksinkertaisia pizzoja. Innostuneen lukuhetken jälkeen päädyin kuitenkin kikherne-pastakeittoon. Sopii syksyyn ja siinä on tämänhetken suosikkiani, kikherneitä. Englanniksi pasta with chickpeas ja italiaksi pasta e ceci. Prego.


Ohje 3-4:lle

½ iso tai 1 pieni sipuli
½ sellerin varsi
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
½ tl kuivattua rosmariinia
2 x 290 g prk kikherneitä (nettopaino 175 g/prk)
4-5 dl kasvislientä
2 dl pientä keittopastaa
½ tl suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa
(ranskankermaa)



Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulit. Hienonna sellerinvarsi pieneksi. Lisää kattilaan hiukan oliiviöljyä, lisää sipulit, selleri ja kuivattu rosmariini. Kuullota öljyssä kattilan pohjalla miedolla lämmöllä 5 - 10 minuuttia, kunnes vihannekset ovat täysin pehmenneet.


Huuhtele kikherneet kylmällä vedellä ja kiehauta kasvisliemi. Lisää kattilaan kikherneet...


... ja kasvisliemi. Voit lisätä ensin vain osan liemestä (esim. 3 dl) ja lisätä sitä jatkossa tarpeen mukaan. 


Keitä hiljakseen puoli tuntia, että kikherneet pehmenevät kunnolla ja maut syvenevät. 


Nosta noin puolet kikherneistä pois kattilasta toiseen kulhoon. Soseuta muu keitto sauvasekoittimella. Sinne voi hyvin jäädä hiukan sattumia. 


Lisää kattilaan syrjässä odottaneet kikherneet uudelleen sekä pasta, suola ja pippuri. Minä käytin söpöä sydänpastaa, mutta mikä tahansa pieni keittopasta käy. 


Anna kattilan porista matalalla lämmöllä, kunnes pasta on kypsynyt. Sekoita välillä. Sosekeitto palaa herkästi pohjaan, joten pidä lämpö matalalla. Itselleni meinasi käydä köpelösti, mutta pelastin tilanteen viime hetkellä. ;)


Annostele kulhoihin ja lisää päälle tuoretta basilikaa. Pientä ekstraa keittoon tuo nokare ranskankermaa, jos näin haluaa herkutella. Maku on joka tapauksessa syvä ja pehmeä. Keiton koostumus on erinomainen: siinä yhdistyy sosekeiton ja pastan pehmeys sekä purutuntuma kokonaisista kikherneistä. 


Valmis keitto tuoksui todella hyvältä ja näytti aika lailla esikuvaltaan, eikö? Tämä resepti muodostui kyllä kertakokeilemalla luottoreseptiksi, jota taatusti tehdään jatkossakin! Jamien kirja jää siis todellakin hyllyyn. 







keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Lapsen pitsikuvioiset villasukat


Neuloin 3-vuotiaalle kummitytölle söpöt sateenkaarisukat tässä alkusyksystä. Kuulemma tarvetta oli uusille villasukille, jotka lämmittäisivät jalkoja etenkin iltaisin nukkumaan käydessä. Minähän ryhdyin mielelläni tuumasta toimeen. Sukkia on aina kiva tehdä, saan kaikkien näiden vuosienkin jälkeen jotain mystisiä kicksejä siitä, että osaan tehdä kantapään käännöksen. Ilmeisesti se on joskus ollut vaikea juttu. Onhan se tosin hienoa nähdä, miten lanka muodostaa uusia muotoja. 

Langankin ostin samantien. Se taisi olla Schachenmayrin Regiaa, en muista ihan tarkasti. Hieno liukuvärjätty villa-polyamidilanka joka tapauksessa. Neuloin puikoilla nro 3.

Tein sukat oikeastaan kokonaan ilman varsinaista ohjetta, soveltaen perinteistä Novita Nallen sukkaohjetta kokojen puolesta. Kuviot keksin kuitenkin omasta päästäni. Tein kahta kuviota muutaman kerroksen osalta. Toinen oli sovellettu joustinneule, jossa toistettiin (3n, 1o)-kuviota ja toinen reikäneule, jonka kuvio oli (lk, 2o yht) toistaen kerroksen läpi.


Kuviot jatkuivat sukan päällä kahdella puikolla aina kärkikavennuksiin asti. Kantapään vahvistettu neule, kääntäminen ja pohjan sileä neule perussukkaohjeen mukaisesti. Kärkikavennuksetkin menivät sen mukaan.


Liukuvärjätyssä langassa on tietysti se asia, että jos tekee kaksi eri kappaletta (kuten sukat, lapaset, hihat, etukappaleet jne.) siitä, miten värin vaihtumiset osuvat kohdilleen. Jouduinkin aika paljon kerimään välistä lankaa pois, jotta sain toisen sukan alkamaan suhteellisen samasta kohdasta. Kuten kuvasta näkyy, ihan täysin samasta se ei ala, mutta ehkä siinä piilee yksi näinen sukkien jujuista. Saavathan ne ihan hyvin olla hiukan erilaiset keskenään, kuten niin moni muukin asia elämässä. 

Kummityttö tykkäsi kovasti sukista, ne olivat kuulemma hänen lempiväriään. Olemme muutenkin tytön kanssa tykänneet sateenkaaren kirjavista jutuista tänä kesänä, mm. ehdotimme hänen vanhemmilleen, että yksi ovi heillä olisi voitu maalata kaikilla sateenkaaren väreillä. Vielä niin ei ole tainnut käydä, mutta meistä se olisi ihana. :) 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Porkkanavohvelit tuorejuustolla


Olen suuri aamiaisfani. Arkena en koskaan lähde kotoa syömättä aamupalaa, minulle on ihan käsittämätön ajatus skipata se. Viikonloppuisin taas parhautta on syödä jotain erityistä aamupalaksi, hieman ihanaa ekstraa. Kutsunkin näitä herkkuaamiaisiksi! Vohvelit ovat yksi vakiosuosikki aamiaispöydässä. Viime viikonloppuna rautaan päätyi porkkanavohveleita. Suosikkivohvelireseptini on aina rapea luotto-ohje. Siitä olen ennenkin tehnyt suolaisia versioita, kuten rucola-vuohenjuusto-parmankinkku täytteisen version. Tällä kertaa siis porkkanalla maustettuja vohveleita kahdelle, eli siis noin neljä vohvelia.

1 isohko porkkana
50 g voita tai margariinia
1,25 dl kylmää vettä tai vissyä
1 dl kylmää maitoa
1,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl tuoretta timjamia

Sulata rasva mikrossa tai kattilassa. Raasta porkkana ja lisää kulhoon.


Sekoita leivinjauhe ja suola vehnäjauhoihin. Lisää ne, vesi, maito ja timjami kulhoon.


Sekoita pehmeäksi taikinaksi, älä suotta vaivaa liikaa. 


Kuumenna vohvelirauta ja aloita paistaminen. 


 Paista kypsiksi ja rapsakoiksi.


Vohveleiden päälle sopii hyvin tuorejuusto, tässä Violan yrtti-tuorejuustoa. Aamiaisen kruunaavat tietysti iso kupillinen maitokahvia ja hyvä lehti. 


lauantai 8. lokakuuta 2016

Mifu-papu-cassoulet eli papupata


Viikonloppu ja vihdoin kokkausaikaa touhuviikon jälkeen. Haahuilin eilen kampaajan jälkeen kaupassa ja sieltä jäi käteeni purkillinen uutta Mifua, eli maitoproteiiniraetta. Sitähän mainostetaan, että laita sinne, minne liha tai kanakin. Ajattelin kokeilla, vaikka reseptiä ei vielä ollut mielessä. Aamulla selasin ihanaa Vege!-kirjaani inspiraatiota etsiessä. Sieltähän löytyi juuri mainiosti syksyiseksi viikonlopuksi sopiva papupadan eli cassoulet'n ohje. Päätin soveltaa reseptiä vähän siellä ja täällä, mm. korvata osan kavuista mifulla. Tuplaproteiinia sanoisi joku, mutta eipä sitä kahta kertaa miettisi esim. papujen ja makkaran laittamista samaan pataan, mikä on superhyvää sekin. Molemmissa padoissa tosiaan on maut kohdillaan.

1 sipuli
1 iso valkosipulin kynsi
½ kesäkurpitsa
2 varsisellerin vartta
2 dl maustamatonta mifua
1 tlk (380 g) isoja valkosia papuja, kypsiä
2 porkkanaa
5 dl kasvislientä
1 tlk (380 g) tomaattimurskaa
½ tl rosepippureita
1 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia
kourallinen tuoretta persiljaa
tilkka oliiviöljyä

Päälle:
2 viipaletta (kaura)paahtoleipää
1 dl mantelilastuja
1 dl tuoretta persiljaa



Kuori sipuli ja pilko se, kesäkurpitsa ja varsiselleri. Kuullota tilkassa öljyä. Purista joukkoon kuorittu valkosipulinkynsi. Siirrä uunin kestävään pataan. 


Paista sitten hetki mifua, jotta se saa paistopintaa. Lisää pataan.


Kuori porkkanat ja viipaloi ne hyvin ohuiksi. Lisää pataan porkkanat, valutetut pavut, tomaattimurska, kasvisliemi, pippurit, suola, timjami ja persilja.
 

Paista uunissa 200 C asteessa kannen alla n. 25 minuuttia. 


Valmista sillä aikaa päällinen. Pilko persiljat. Paahda paahtoleipäviipaleet ja pilko ne pieneksi. 


Sekoita leipä ja persilja mantelilastujen kanssa.


Ota pata uunista ja lisää päälle leipä-manteli-persiljasekoitus. 


Paista vielä n. 25 min. ilman kantta, jotta pinta saa kauniin värin. Sitten herkuttelemaan, joko sellaisenaan tai esimerkiksi hyvän leivän tai riisin kanssa.